Rv 8+1

Raskausviikko 9 pyörähti käyntiin. Yhdelle uudelle ihmiselle "pakon edessä" kerrottu, mutta ei haittaa. Mukavan neutraalisti väki on kuitenkin suhtautunut, kenellekään ei ole vielä tullut yllätyksenä paksuuntumiseni, varsinkaan kun näistä kolmesta(N, V ja H) henkilöstä kaksi (H ja V) on tiennyt vauvaprojektista jo alusta asti. Onnitteluja sataa ja kaikki toivovat hyvää. Ihanaa!

Raskausoireista viikolla 8 alkanut etominen jatkuu, onneksi ei okseta eikä varsinaisesti mikään ruoka-aine inhota. Lämpimiä ruokia ei tee mieli syödä, herkut ja kaikki muu maistuva taas uppoaa ihan normaaliin tapaan. Janottaa ja pissattaa (luonnollisesti, yksi asia johtaa toiseen..) Välillä repii alavatsaa menkkamaisesti ja jos en muista jännittää alapään lihaksia aivastaessa tai yskiessä, on repäisykipu on kauhea, Ja niin, kaikki itkettää! Tai ei itketä kun tiedostan että jo kaikki vähänkin tunteikkaampi teksti tai vaikka mainos tv:ssä saattaa saada palan kurkkuun ja tipan linssiin. Osaan siis välttää jo muualla itkettävät aiheet, kotona poraan jos siltä tuntuu.

Huolta on aiheuttanut töissä asukkaan esbl-bakteeritartunta. Jo mietin että kerron raskaudestani työkavereille, mutta aikamme ehkäisevistä toimenpiteistä noin yleisesti keskusteltuamme tulin siihen tulokseen etten voi normaalia enempää suojautua tartunnalta. En voi välttyä hoitamasta asukasta (paitsi jäämällä töistä pois) mutta se ei tule nyt kuuloonkaan. En myöskään halua mitään erikoiskohtelua vielä, työkaverit pääsevät taatusti joustamaan myöhemmin aivan riittävästi. Tutkin asiaa netissä eikä muutkaan sote-alan työntekijät ole saaneet/tarvinneet/halunneet raskaudesta huolimatta erikoiskohtelua. Työpaikan sisäinen siirto eri osastolle on joillain ollut ratkaisu, minulle se ei ole mahdollista joten näillä mennään. Esbl-bakteerit asustavat suolistossa eikä siitä pitäisi olla mitään haittaa sikiölle eikä äidille, ainostaan tieto tartunnasta tai mahdollisesti altistumisesta tulisi kertoa etukäteen synnytyssairaalaan. Kyseessähän on kuitenkin sairaalabakteeri jonka välittymistä eteenpäin tulee välttää kaikin tavoin. En tosin tiedä mitkä ovat käytännöt Jyväskylässä, täytyy neuvolassa kysyä jahka sinne asti (8.5) päästään.

Rv 6+6

Viikolla 7 mennään: Pääsiäinen ohitettu ja samalla jouduin kertomaan raskaudesta kahdelle ystävälle: yhdelle jonka luona kävin pääsiäisenä ja toiselle jonka kanssa olisi tarkoitus lähteä reissuun heinäkuussa. Tarkoitus oli pääsiäisenä lähteä baariin tanssimaan ja juomaan mutta luonnollisesti jätin jälkimmäisen väliin.  On hauskaa jo nyt huomata miten ihmiset suhtautuvat eri tavoin raskausuutiseen: Toinen tuntui sekoavan aivan täysin hokien "susta tulee ÄITI!" ja toinen "oi miten ihanaa, vauvat on ihania, toivottavasti kaikki menee hyvin!"

Oirelista ei ole muuttunut kummemmin: Aamuisin nenä on tukossa ja janottaa. Vatsa on löysällä. Kaikki vähänkin herkemmät mainokset tv:ssä ja kirjojen herkät kohdat itkettää.

Rv 5+2

Raskaus on vasta aivan alussa, viikkoja on 5+2 eli viikolla 6 mennään. 5 viikkoa edellisten kuukautisten ensimmäisestä vuotopäivästä, sekä kaksi päivää päälle. Minulle on ollut koko raskausviikkosysteemi täyttä hepreaa, nyt vasta aloin sitä ymmärtää kun latasin kaksi päivää sitten apin, Preglifen. Kokeilin muitakin sovelluksia mutta ne tuntuivat kömpelöiltä ja vaativat liikaa tietoja, en halua että mm.painoindeksini kirkuu aina apin avatessa alalaidassa tai mainokset pyörivät koko ajan ylälaidassa. Haluan selkeän näkymän millä viikolla (ja monennellako päivällä) ollaan menossa, paljon on raskautta jäljellä ja viikottain uutta infoa vauvan kehittymisestä.

Olen siis tiennyt raskaudesta 6 päivää. Oireet ovat vähänlaisia, rinnat ovat kipeät lähinnä iltaisin, joten vähän epäilyttää tapahtuuko sisälläni edes mitään. Menkkamaisia kivunsäväyksiäkin on välillä alavatsassa, mutta ilmeisesti sekin kuuluu asiaan, varsinkin kun ne ovat vain ajoittaisia. Mitään vuotoa ei ole, valkovuotoakaan tuskin yhtään. Tällä viikolla olen ollut töissä yövuorossa joten en osaa sanoa väsyttääkö normaalia enemmän, koska yövuoroviikolla olo on aina hieman väsyneempi kuin normaalisti.

Noin yleisesti raskausoireet ovat moninaisia, netti on pullollaan tietoa erilaisista oireista ja jos on vilkas mieli, voi kuvitella itselleen oireita.

Itse olen tehnyt galluppia sekä suvun naisten että työpaikan naisten keskuudessa raskauksista, raskausoireista, kuukautisista ja muista aihepiiriin liittyvistä asioista. Äidiltä sekä isänäidiltä, että äidinäidiltä olen saanut tärkeintä tietoa: Tiedän nyt, että anemiataipumukseni tulee sukurasitteena molemmilta mummuilta, he ovat joutuneet varsinkin raskausaikana syömään lisärautaa.
 Myöskin epäsäännölliset kuukautiset periytyvät suvussa, vaikkakin äitini kohtu on toiminut aina kuin kello, eikä hänellä ole ollut pahempia kuukautiskipujakaan. Itse olen kärsinyt kovista kivuista ja minulta muutama vuosi sitten tutkittu endometrioosiakin. Mitään ei löydetty mutta papereihin kirjoitettiin endometrioosiepäily. Muutoin olo on hyvä.

Kuka täällä tarinoi?

Olen 26-vuotias naisenalku, vaihtelevan tuottelias neuloosikko, puolen tunnin (parveke)puutarhuri, harjaantunut leipuri ja aina valmis uuden oppimiseen. Haaveilen sup-laudasta ja farkuista, jotka eivät hiertyisi aina rikki haaroista.
Kotona kanssani asustaa Mies ja koira sekä sekalainen seurakunta muumi-mukeja ja lankakeräfarmi.

Miksi kirjoitan blogia? - Haluan tallentaa ainakin raskausajan ajatuksia ja mietteitä sekä koota tänne linkkejä ja vinkkejä aiheeseen liittyvistä palveluista, nettikaupoista jne. Sekä tietenkin jakaa pohdintojani josko joku saisi niistä vertaistukea tai muuta apua ja tsemppiä.

Alku eli mistä kaikki alkoi muuttumaan

Viikko sitten perjantaina hain pitsaa illalla töiden jälkeen lähipitseriasta. Olin juuri lähdössä kahden höyryävän laatikon kanssa ovesta ulos, kun kuulin vielä kysymyksen "Onko sinulla lapsia? Tästä saat tikkareita mukaan jos on." Kohotin kulmiani ja totesin että ei ole. Vastaus hämmensi: "No kohta on!" Naurun saattelemana lähdin kotiin ja tutkistelin kummallista keskustelua sydämessäni.

Maanantaina odottelin menkkojen alkua, yleensä ne alkavat tuhrutteluna jo useampi päivä ennen varsinaista aloituspäivää, mutta tässä kuussa näin ei ollut. Sekään ei tosin ollut mikään poikkeus, epäsäännölliset kuukautiset kun ovat olleet osanani jo yli kymmenen vuotta. Välillä voi mennä kaksikin kuukautta ilman kuukautisia, joskus taas kierto on vain 27 päivää.

Tein raskaustestin vasta iltapäivällä, sillä en uskonut siihen piirtyvän kahta viivaa. Kuitenkin, ennenkuin kerkesin edes asettamaan tikkua kunnolla vaakatasoon, oli siinä jo himmeänä kaksi viivaa. Sydän jätti pari lyöntiä välistä. Pakotin itsei hengittämään ja poistumaan vessasta testin ohjeeenmukaisiksi viideksi minuutiksi, mutta näin jälkeenpäin en edes muista mitä selailin tietokoneella aikani kuluksi. Lopulta hain testitikun, totesin siinä olevan kaksi vahvaa viivaa, hengittelin ja vein sen miehelle näytille. Yhteen ääneen sanoimme: Meille tulee vauva!

Jos siis kaikki menee hyvin....