Rv 31+4

Raskausviikko 32 meneillään: Sain eilen muhevan haavan käteeni kun törttöilin töissä: jäykkäkouristusrokotteen olen saanut aikavälillä 2010-212, epäilen siis eniten vuotta 2011. Täytyy yrittää olla huolellisempi, muisti alkaa vähän pätkimään välillä mikä kuulunee raskauteen muutenkin, mutta että motoriikkakin on alkanut heikentyä... Nyt alan muutenkin huomaamaan kaikenlaisia kolotuksia, kädet ja niska puutuvat ja kipeytyvät öisin ja alaselkää sekä nivusia alkaa särkemään jos seisoo kauan paikoillaan. Joskus koiraa ulkoiluttaessa lähden turhan rivaskasti liikkeelle mistä kohtu kyllä sitten heti huomauttaa, on pakko hidastaa tahtia.  Viimeiset kaksi viikkoa olen heräillyt öisin enkä ole enää saanut unta. Valvon pari-kolme tuntia ja sitten taas uni maistuu. Tästä tosin aiheutuu se että väsyttää pitkin päivää enemmän kuin normaalisti. Kehon valmistautumista tulevaan kai tämäkin.

Töissä väki on kysellyt miten meillä (kahdella) menee, olenko saanut nukuttua, potkiiko vauva jne. Kaiken arkisen aherruksen ohella kysymykset vähän yllättävät mutta toisaalta tuntuvat kivoilta. Kun on tottunut jo että lähinnä neuvolassa terkkari ja äiti kysyvät vointia.

 Olin viikonloppuna äidin kanssa Turussa siskon luona, kiva reissu mutta kyllä olin väsynyt ja huomasin olevani melko kärttyinen edellisestä johtuen. Lauantaihin sisältyi sekä kirjamessut, ikea-visiitti kuin vielä prisma-kierros. Sunnuntaina tulimme mummun kautta kotiin, hän nukkuu öisin myös huonosti (kuten minä) ja oli edellisyönä maannut valveilla ja miettinyt syököhän tuo meidän koira vauvan sitten.. Vakuuttelin että tällaista tuskin tapahtuu.

Nyt viikolla olen pessyt jo vauvanvaatteita, silitänyt harsoja ja asetellut niitä jo lipastoon. Yllättävän paljon on housuja ja potkujahousuja vaikka en niitä ole tietoisesti hamstrannutkaan. Huomenna on neuvola ja vyöhyketerapia, saan lisää kestovaippoja jos M niitä muistaa tällä kertaa tuoda :)

Rv 30+1

Raskausviikko 31 meneillään: Olo on hyvä, maha kasvaa mutta ei mitään jättiharppauksia toistaiseksi. Kaikki itkettää ja pienetkin asiat muuttuvat dramaattisiksi. Kävin viikonloppuna sauvakävelemässä kun mies oli jo ulkoiluttanut koiran ja itselle tuli olo että on päästävä ulos. Oletin että pääsen ehkä 100m kunnes alkaa alavatsaa särkemään ja rakkoa juilimaan mutta ei, muksu painoi kyllä pari kertaa rakkoa ikävästi mutta muuten olo oli mainio! Eikä tehnyt edes tiukkaa, ajattelin että en voi pitää ns. normaalia tahtia yllä vaan pitää pysähtyä hengittämään etten pyörtyisi tms. Posotin menemään ns. salmen ympäri 25min, koiran kanssa kiertäessä aikaa menisi vähintään 10min enemmän. Eli melkoisen hyvässä kunnossa olen vielä, onneksi.

Selällään ja vatsallaan en pysty juurikaan enää edes makaamaan, kyljellään nukkuminenkin vaatii lisätyynyn mutta muuten olen nukkunut suht hyvin. Olemme kuitenkin nukkuneet jo pari viikkoa eri huoneissa miehen kanssa, näin molemmat saavat nukuttua kunnolla. (Minä mekastan, laulan, nauran ja muuten vain häiriköin, mies kuorsaa) Muutamana yönä olen herännyt n.klo.4 enkä ole enää oikein saanut unta. Parin tunnin hohhailun jälkeen olen kuitenkin nukahtanut ja nukkunut vähintään kymmeneen asti :D Tämä liittynee loppuraskauteen, keho ja mieli valmistautuu öisiin herätyksiin ja valvomiseen.

Syksy on täällä, ollut jo tovin mutta tänään tajusin sen kunnolla: Ensimmäinen syysmyrsky alkoi alkuillasta, tätä kirjoittaessa valot räppivät aina kun tuulee hieman kovempaa. Maa alkaa olla lehtien peitossa, osassa puita on vielä suurin osa lehdistä tallessa eli ihan vielä ei olla syksyn tuollapuolen. Olen alkanut odottaa jo joulua, toissaviikolla yövuorossa kuuntelin jo joululauluja ja luin joulublogeja. Yövuorot ovat vain hieman rankempia ja väsyttävämpiä kuin ei-raskaana ollessa, hassua on että oletin vauvan simahtavan loppuillasta mutta tuntui että mitä pidemmälle yö eteni, sitä pontevammin hän vatsassa elämöi! Näin siis ensimmäisessä yövuorossa, muut 4 vuoroa menivät vähän rauhallisemmissa merkeissä.

Ensiviikon perjantaina on jälleen neuvola ja isyydentunnustus eli myös mies tulee tällä kertaa mukaan. Radi-arvot ovat omasta mielestäni olleet ihan ok, hieman ne tietenkin heittelevät mutta rajojen alapuolella kuitenkin.  Jännityksellä odotan mitä terkkari niistä sanoo ja mitä ovat jatkotoimenpiteet.

Viikonloppuna lähdemme äidin kanssa Turkuun siskoa moikkaamaan, tiedossa on ainakin kirjamessut, muu on vielä suunnitteluasteella...