Rv 40+4

eli raskausviikko 41 meneillään, odotusta ja odotusta!
Eilen oli viimeinen neuvola, ensi viikolla on yliaikaiskontrolli Gravidassa jos poitsu ei aiemmin ala pönkäämään itseään ulos. Tosin tänä aamuna kun nousin ylös tunsin jotain kosteaa alushousuissani ja ilmeisesti limatulppa alkaa irtoamaan, soitin sitten päivystävälle kätilöllekin asiasta ja hän varmisti epäilyn. Ruskeankeltainen valkovuoto on hätkähdyttävää kun melkein vuoteen ei ole mitään ihmeellisempää valunut pöksyihin, josko nyt alkaisi pikkuhiljaa tapahtumaan! Menkkajomotusta on ollut vaihtelevasti jo pari viikkoa, lupaavaa?

Olen ollut omasta mielestäni melkoisen aktiivinen odottaja vielä näin loppuaikanakin, eilen esimerkiksi oli neuvola klo.8, (jonne kävelin!) sitten lähdimme kaupunkiin silmälasiostoksille, aika oli varattuna klo12.40 ja sieltä kotiutuessamme sain kutsun lähteä elokuviin joka alkaisi klo.18. Siinä vaiheessa jo väsytti mutta tulin siihen tulokseen että en tiedä millon pääsen elokuviin seuraavan kerran, parempi mennä kun kaveri vielä maksaa minunkin lipun.
Koiraa olen lenkittänyt mahdollisuuksien mukaan, varsinkin aamulenkitys on tuntunut hyvältä. Näin talvella valoa on aamupäivästä eniten joten ulkoilu piristää tehokkaasti ja tunnen oloni jotenkin notkeammaksi kuin jos liikkuisin vasta illalla.

Jalat turpoaa herkästi, kädet on pääasiassa turvonneet ja tunnottomat joten olisin jo hieman kypsä pääsemään näistä vaivoista (tiedän ettei ne välttämättä jää laitokselle mutta ainakin aiheuttaja saadaan pois päiväjärjestyksestä synnytyksen kautta :)

Muksu potkiskelee ja liikkuu päivittäin, välillä on toki hiljaisempia hetkiä mutta varsinaista liikelaskentaa en ole kokenut että tarvitsisi tehdä. Aina kun olen asettunut sitä varten esim.sohvalle istumaan/pitkälleen on alkanut semmoinen jumppahetki että 10 liikettä/h tulee täyteen ekan 10-15 min aikana!

Kovasti ollaan miehen kanssa yritetty muksulle puhua jo viikon verran että voisit ruveta ulostautumaan, vastaukseksi on saatu napakoita muksahduksia ylävatsan tienoille. <3 Oloni ja vointini koen kuitenkin hyväksi, mutta pikkuhiljaa on alkanut olemaan hieman malttamaton olo, varsinkin kun laskettu aika ylitettiin, olisi ihana pian nähdä millainen tyyppi tuolla mahassa on melkein vuoden jo asustellut :)

Rv 37+2

Eilen kävimme taas Gravidassa, edellisellä neuvolakerralla kun terkkari mittasi kohtuni yläkäyrän yläpuolella kulkevaksi jolloin epäilys isosta vauvasta heräsi. Ensin minua makuutettiin käyrillä hyvä tovi ja muksu jumppasi oman sykkeensä tahtiin, sitten mitattiin verenpaine peräti 4 kertaa koska luvut olivat minun arvoikseni korkeita. Mittaustilannetta ei auttanut se että laite piti ennen ja jälkeen pilipali-ääntä mikä oli suunnattoman ahdistavaa. Tai sitten paineet ovat oikeasti korkeat, vaikka tunnistinkin itsessäni kevyen ahdistuksen koko sairaalakäynnin ajan, pelotti josko vauvasta löytyykin jotain vikaa.

Ennen lääkärin ultratutkimusta sain mitata itse pissasta sokerit ja proteiinit, sangen yksikertainen toimitus. Lääkäri ei tosin kysynyt tulosta (puhdas pissa) enkä muistanut sitä hänelle sanoa. Ultrassa muksu oli edelleen pää alaspäin ja painoarvioksi kirjattiin n.3kg eli ihan normaalisti kasvanut vauva mahassani pyörii. Oltaisiin saatu 4D-kuva vauvan kasvoista mutta hän piti kättä kasvojen edessä (kyllä olisi sellainenkin kuva kelvannut)  joten huumorintajuinen lääkäri tarkensi kuvaa muksun haaroväliin ja näin ollen meillä on nyt kiristyskuva lapsen teiniaikaa ajatellen hänen sukukalleuksistaan :D

Kaikenkaikkiaan hieman turha reissu mutta pääsipä näkemään pikku-ukkoa vielä ruudulta ennen h-hetkeä. Yritän tänään muistaa soittaa neuvolaan ja siirtää tämän viikon aikaa, koska ei kuulemma tarvitse kahteen kertaan käydä samoja kokeita ja näytteitä ottamassa.

Vklna kävimme äidin kanssa Tampereella kädentaidot-messuilla, selvisin ihmeen hyvin eikä tarvinnut kuin kerran pysähtyä istumaan hetkeksi kun tuntui että maha tippuu lattialle minä hetkenä hyvänsä. Ruuhkat sekä auto- että narikkajonossa olivat valtavat mutta itse messut olivat huippuhyvät, kuitenkin oma olo oli sen verran tärkeä ettei kauheasti harmita vaikka jäi toinen isommista halleista käymättä läpi kunnolla. Ostoksin kuitenkin kaiken mitä ajattelinkin, monta pötköä lastenvaatekankaita ja jokunen lankavyyhti, sekä tietenkin herkkuja ja mausteita deli-osastolta.

Olimme messuilla jo perjantaina ja samana iltana tulin takaisin kotiin. Vatsani oli kuulemma suurentunut jo yhden yän aikana ja täytyy myöntää että viikonlopun aikana maha kyllä tuntuukin hieman pingottuneen taas hieman enemmän.

Oloni on ollut hyvä, marraskuu tekee työtään ja pimeys tuntuu oleva läsnä kaikenaikaa, koiraakaan ei huvita mennä ulos. Se on vaihtelee linnoitustaan sohvan ja sängyn välillä, ruokakin maistuu huonosti. Itseäni ei pimeys haittaa kun ei tarvitse töihin mennä ja pakolliset menot sovinkin mahdollisuuksien mukaan vasta iltapäiville. Öisin herään kuitenkin edelleen 2-6 välillä tukalaan oloon (pissahätä) sekä käsien tai olkapään puutumiseen ja kipuun. Kädet ovat heti herätessäni aivan turvoksissa enkä saa varsinkaan oikeaa kättä kunnolla nyrkkiin. Myös jalkaterät turvottelevat mutta onneksi lähinnä iltaisin.

Muksu pyörii mahassa säännöllisesti, pönkää pyllyään ylämahaani kohti ja hikkailee välillä. Liian äkkinäisiä liikkeitä ei parane tehdä, muuten iskee liitoskivut ja muutamana aamuna olenkin karjunut kun tuntuu että toinen jalka irtoaa nivusesta minä hetkenä hyvänsä. Myös turhan reipas liikkeellelähtö lenkillä saa aikaan sukkapuikkokipuja joten täytyy aina muistuttaa itseään siitä että nyt mamma hieman rauhallisemmin.

Rv 35 + 3

Eli raskausviikko 36 meneillään. Ensimmäinen äitiyslomaviikko! Kerroin asukkaille töissä vasta perjantaina että kyseessä on viimeinen työpäiväni ja että tulen ensi syksynä taas töihin (mikäli talossa asukkaita vielä on, huonoja uutisia on kuultu syksyn mittaan liian usean asukkaan kohdalla) Osa asukkaista oli asiasta jo perillä mutta muutamalle tuli raskausuutinen aivan yllätyksenä, "sinä kun olet aina ollut pullea" mutta kuten työkaverien kanssa on asiasta puhuttu niin täytyy olla sokea ettei raskauttani ole voinut olla huomaamatta :D

Tänään oli taas neuvola jossa mm. katsottiin muksun tarjonta ja pää edellähän hän on sieltä tulossa kuten jo tiesinkin. Verenpaine oli hiukan noussut, samoin hg (110) mutta käsien turvotuksesta ja lisääntyneestä hikoilusta johtuen se saattaa olla korkeampikin mikä on vain hyvä asia. Painoa on tullut myös melkein 3kg (!!!) mutta terkka laittoi sen turvotuksen piikkiin kun sanoin että kotivaaka näyttää kyllä yli kilon vähemmän. 101,3kg -> 104,5kg merkattiin kuitenkin neuvolakorttiin.

Kohtu on  n.3cm keskikäyrän yläpuolella (35cm) eli terkka laittoi lähetteen gravidaan painoarvioon ja samalla katsotaan minkä kokoinen lantioni on eli mahtuuko muksu syntymään alakautta. Nyt vain odottelen soittoa gravidasta, kirje tuskin kerkeää tulemaan koska saan ajan tod.näk jo ensi viikolle.

Vointi on muuten edelleen hyvä, iltaa kohti maha painaa jo aikalailla, esim. koiraa illalla lenkittäessä huomaan kävelyn olevan jo hieman lyllertävää enkä viitsisi kauheasti iltaisin kumarrella koska maha ei hirveästi jousta enää. N.3 viikkoa riesanani on ollut myös yöheräilyt eli herään 2-4 aikaa yöllä enkä saa pariin tuntiin unta, tämä häiritsee verensokerin paastomittauksia koska 2h valvomisen aikana kerkeää aina tulemaan nälkä. Terkka sanoi että periaatteessa 4h riittää paastomittaukseen eli voisin ottaa paastoarvon jo silloin yöllä, toki pitää laittaa maininta lyhyestä paastosta. Hän muuten kehui sokeriarvojani, yksi raja-arvo oli tullut aamupalan jälkeen mutta se ei kuulemma haitannut.

Yökukkumisen lisäksi vaivaksi on ilmaantunut öinen käsien puutuminen, hermokivut ja turvotus. Siihen auttaa ylös nouseminen (!) ja liikunta, Myös jalkapöydät ovat turvoksissa, pitää oikeasti miettiä mitkä kengät laittaa jalkaan että niillä jaksaa kävellä ja olla. Pitää muistaa laittaa tukisukat mahdollisimman usein jalkaan vaikkei pääasiallinen puristus ole kuin sääriosassa sukkaa.

Muuten olo on kuitenkin levollinen, perhevalmennukset on käyty ja kävimme maanantaina vielä jklässä tourutuvalla kuulemassa synnytyksen lääkkeellisestä ja lääkkeettömästä kivunlievityksestä. Varsinaisesti uutta tietoa ei minulle henk.koht. tullut mutta kertausta ei näistäkään asioista voi liikaa tulla.

Vauvalle on jo melkein kaikki valmiina, vielä pitää jotain vaatteita ja kankaita pestä mutta luulen että loput tavarat saa hankittua sitten kun tietää mitä oikesti tarvitsee eli kun vauva on jo syntynyt. Sairaalakassia olen jo pakkaillut ja listannut kaiken oletettavasti tarvittavan ylös, mitä evääksi onkin se kinkkisin kysymys!

Rv 31+4

Raskausviikko 32 meneillään: Sain eilen muhevan haavan käteeni kun törttöilin töissä: jäykkäkouristusrokotteen olen saanut aikavälillä 2010-212, epäilen siis eniten vuotta 2011. Täytyy yrittää olla huolellisempi, muisti alkaa vähän pätkimään välillä mikä kuulunee raskauteen muutenkin, mutta että motoriikkakin on alkanut heikentyä... Nyt alan muutenkin huomaamaan kaikenlaisia kolotuksia, kädet ja niska puutuvat ja kipeytyvät öisin ja alaselkää sekä nivusia alkaa särkemään jos seisoo kauan paikoillaan. Joskus koiraa ulkoiluttaessa lähden turhan rivaskasti liikkeelle mistä kohtu kyllä sitten heti huomauttaa, on pakko hidastaa tahtia.  Viimeiset kaksi viikkoa olen heräillyt öisin enkä ole enää saanut unta. Valvon pari-kolme tuntia ja sitten taas uni maistuu. Tästä tosin aiheutuu se että väsyttää pitkin päivää enemmän kuin normaalisti. Kehon valmistautumista tulevaan kai tämäkin.

Töissä väki on kysellyt miten meillä (kahdella) menee, olenko saanut nukuttua, potkiiko vauva jne. Kaiken arkisen aherruksen ohella kysymykset vähän yllättävät mutta toisaalta tuntuvat kivoilta. Kun on tottunut jo että lähinnä neuvolassa terkkari ja äiti kysyvät vointia.

 Olin viikonloppuna äidin kanssa Turussa siskon luona, kiva reissu mutta kyllä olin väsynyt ja huomasin olevani melko kärttyinen edellisestä johtuen. Lauantaihin sisältyi sekä kirjamessut, ikea-visiitti kuin vielä prisma-kierros. Sunnuntaina tulimme mummun kautta kotiin, hän nukkuu öisin myös huonosti (kuten minä) ja oli edellisyönä maannut valveilla ja miettinyt syököhän tuo meidän koira vauvan sitten.. Vakuuttelin että tällaista tuskin tapahtuu.

Nyt viikolla olen pessyt jo vauvanvaatteita, silitänyt harsoja ja asetellut niitä jo lipastoon. Yllättävän paljon on housuja ja potkujahousuja vaikka en niitä ole tietoisesti hamstrannutkaan. Huomenna on neuvola ja vyöhyketerapia, saan lisää kestovaippoja jos M niitä muistaa tällä kertaa tuoda :)

Rv 30+1

Raskausviikko 31 meneillään: Olo on hyvä, maha kasvaa mutta ei mitään jättiharppauksia toistaiseksi. Kaikki itkettää ja pienetkin asiat muuttuvat dramaattisiksi. Kävin viikonloppuna sauvakävelemässä kun mies oli jo ulkoiluttanut koiran ja itselle tuli olo että on päästävä ulos. Oletin että pääsen ehkä 100m kunnes alkaa alavatsaa särkemään ja rakkoa juilimaan mutta ei, muksu painoi kyllä pari kertaa rakkoa ikävästi mutta muuten olo oli mainio! Eikä tehnyt edes tiukkaa, ajattelin että en voi pitää ns. normaalia tahtia yllä vaan pitää pysähtyä hengittämään etten pyörtyisi tms. Posotin menemään ns. salmen ympäri 25min, koiran kanssa kiertäessä aikaa menisi vähintään 10min enemmän. Eli melkoisen hyvässä kunnossa olen vielä, onneksi.

Selällään ja vatsallaan en pysty juurikaan enää edes makaamaan, kyljellään nukkuminenkin vaatii lisätyynyn mutta muuten olen nukkunut suht hyvin. Olemme kuitenkin nukkuneet jo pari viikkoa eri huoneissa miehen kanssa, näin molemmat saavat nukuttua kunnolla. (Minä mekastan, laulan, nauran ja muuten vain häiriköin, mies kuorsaa) Muutamana yönä olen herännyt n.klo.4 enkä ole enää oikein saanut unta. Parin tunnin hohhailun jälkeen olen kuitenkin nukahtanut ja nukkunut vähintään kymmeneen asti :D Tämä liittynee loppuraskauteen, keho ja mieli valmistautuu öisiin herätyksiin ja valvomiseen.

Syksy on täällä, ollut jo tovin mutta tänään tajusin sen kunnolla: Ensimmäinen syysmyrsky alkoi alkuillasta, tätä kirjoittaessa valot räppivät aina kun tuulee hieman kovempaa. Maa alkaa olla lehtien peitossa, osassa puita on vielä suurin osa lehdistä tallessa eli ihan vielä ei olla syksyn tuollapuolen. Olen alkanut odottaa jo joulua, toissaviikolla yövuorossa kuuntelin jo joululauluja ja luin joulublogeja. Yövuorot ovat vain hieman rankempia ja väsyttävämpiä kuin ei-raskaana ollessa, hassua on että oletin vauvan simahtavan loppuillasta mutta tuntui että mitä pidemmälle yö eteni, sitä pontevammin hän vatsassa elämöi! Näin siis ensimmäisessä yövuorossa, muut 4 vuoroa menivät vähän rauhallisemmissa merkeissä.

Ensiviikon perjantaina on jälleen neuvola ja isyydentunnustus eli myös mies tulee tällä kertaa mukaan. Radi-arvot ovat omasta mielestäni olleet ihan ok, hieman ne tietenkin heittelevät mutta rajojen alapuolella kuitenkin.  Jännityksellä odotan mitä terkkari niistä sanoo ja mitä ovat jatkotoimenpiteet.

Viikonloppuna lähdemme äidin kanssa Turkuun siskoa moikkaamaan, tiedossa on ainakin kirjamessut, muu on vielä suunnitteluasteella...

Rv 27+5

Melkein 70% raskaudesta takana! Rv 28 menossa hyvää vauhtia ja olo alkaa olemaankin sellainen että tietää jonkun kasvavan mahassa. Varsinkin iltaisin maha heiluu puolelta toiselle, kirjaa lukiessa unohtuu millä rivillä olinkaan menossa kun muksu muksii mahaa vasten olevan kirjan melkein kumoon. Tällä viikolla on tullut myös uusia tuntemuksia: Tutuiksi tullut ajoittainen painon tunne ja kohdun kovettuminen eli ilmeisesti kivuttomat supistukset ovat muuttuneet hieman, tuntuu että koko maha tippuu ja ikäänkuin paisuu. En ole varma onko tuntemus vauvasta ja sen liikkeistä johtuvaa vai onko ne vain uudenlaisia supistustuntemuksia. Kivuttomia mutta hyvin epämiellyttäviä kokemuksia saattaa tulla useamman kerran päivässä, jolloin olen pyrkinyt istahtamaan alas ja rauhoittumaan.

Viikko sitten perjantaina oli neuvolalääkäri: Mukava vanhempi mieslääkäri teki sisätutkimuksen ja mittasi kohdun koon sekä vauvan sykkeen, joka oli 145-150. Paikat ovat normisti kiinni ja kohtu kasvaa keskikäyrällä. Viimeinen kommentti ennen ovesta poistumista olikin että ihan normaali raskaudenkulku. Ainut vain että pari viikkoa sitten tehty sokerirasitus koitui kohtalokseni, paastorajan ollessa 5,3 meitsillä se oli huimat 5,5.
Ennen neuvoalääkärille menoa kävin nopeasti terkkarilla pissaamassa purkkiin, punnituksessa, verenpaineen- ja hemoglobiinin mittauksesssa. Painoa ei ole tullut kuin kilo lisää, verenpaine oli ok mutta hemo oli tippunut 130 ->105 eli rautakuuri aloitettiin. Ostin ennen raskautta Vida-merkkisiä rautatabletteja, ovat suomessa valmistettuja joten uskalsin aloittaa rautakuurin niillä, ei viitsi jättää nurkkiin pyörimään ja ostaa lisää toista merkkiä apteekista. En olisi varmaan edes muistanut kysyä koko sokerirasituksen tuloksia, oletan että he neuvolassa soittavat kiireesti perään jos tuloksissa on jotain hälyyttävää. Sain kuitenkin lyhyen opastuksen kuinka syödä terveellisesti (!) ja verensokerimittarin ja siihen liittyvät tarvikkeet, 2-3krt viikossa tulee mittailla sokereita pitkin päivää seuraavaan neuvolakäyntiin asti (joka on kk päästä.)

Olen nyt kolmena päivänä mittailut sokereita ja muuten vaikuttaa hyvältä mutta aamun paastoarvot aiheuttavat päänvaivaa, meinaavat nimittäin olla vähän liian lähellä 5,5. Tästä varmaankin neuvolassa keskustelemme seuraavalla kerralla, jolloin on myös isyydentunnustus :D

Muutoin olo on hyvä, voisin syödä valtavia määriä eikä varsinaisesti väsytä normaalia enemmän. Aamuvuoron jälkeen päikkärit on pop mutta niin ne ovat olleet aina. Liikunnan suhteen pitäisi ryhdistäytyä, en ole käynyt salilla aikoihin ja koiranlenkitys on jäänyt miehen harteille koska tämä on ollut viimeiset 3 viikkoa kesälomalla. Toisaalta jos lähden oikein rivakasti kävelemään alkaa herkästi oikealta puolelta alavatsasta "repimään" eli ilmeisesti kiinnikkeet venyvät edelleen. Siihen ei auta kuin seisahtuminen ja hetken huilailu.

Vauvahankintoja on tullut tehtyä maltillisesti, pari viikkoa sitten ostin vauvanpesän, luulen että se saa riittää alkuun, en ole enää niin ehdoton että pitäisi saada pinnasänky. Kaikki äidiltä ja äitiyspakkauksesta (joka tuli viime viikolla!) saadut lakanat tosin taitavat melkein jäädä käyttämättä jos tyydymme vauvanpesään mutta katsotaan. Tein myös vauvanvaateinventaarion, selkeästi koosta 56-70cm löytyy nyt eniten vaatteita pienelle. Isoimmat hankinnat eli vaunut, hoitopöydän pehmuste ja vauvanpesä on siis hankittu ja vaatteita sekä kestovaippoja on paljon. (saan vielä lisää kestovaippoja vyöhyketerapeutiltani!)

Rv 24+0

Raskaus alkaa olemaan jo reippaammin yli puolen välin ja olo on oikein hyvä lukuunottamattaa lievää närästystä ja alkavaa iskiaskipua oikeassa jalassa ja pakarassa. Kävin perjantaina neuvolassa ja terkkarin ilme oli ikimuistoinen kun totesin että "takapuoleni ikäänkuin tippuu." Sain käskyn soittaa maanantaina fysioterapeutille. Muutoin neuvolakäynti oli melkolailla läpihuutojuttu, verenpaineet oli ok, painoa tullut hieman lisää mutta maltillisesti siihen nähden että ollaan jo viikoilla rv 23. Kohdunkorkeus oli 20cm mikä menee keskikäyrällä oikein mallikkaasti kuulemma ja vauva sykkeet löytyi heti (145), vekara vain liikuskeli (siirtyi doplerin alta pois) niin paljon että äänet hävisivät välillä.
Terkkari kysyikin erikseen tunnenko jo liikeet ja oli ilo kertoa että tässä istuessanikin tunnen kun hän myllää mahassa :) Vauvan liikeet noin yleisestikin ovat lisääntyneet ja hieman voimistuneet. Mitään megapotkuja en vielä ole tuntenut kuin pari kertaa.
Seuraava käyntikerta onkin sitten syyskuussa ja se on lääkärikäynti, hieman jo jännittää. Sokerirasitukseenkin sain käskyn varata ajan ja sainkin ajan paikalliseen labraan jo parin viikon päähän.

Kävimme eilen lauantaina hakemassa miehen kanssa pirkanmaalta yhdistelmävaunut + turvakaukalon sekä telakan autoon. Muhkean summanhan Stokken Trailz-vaunuista sai maksaa käytettynäkin (käytetty 4 kertaa :D) mutta laskeskelimme että summalla ei saisi uutena kuin rungon, vaunukopan ja ratasistuimen, turvakaukalo ja telakka maksaisi uutena kevyesti monta sataa lisää. Kävimme myös ikeassa kerta niin kauas tuli lähdettyä, kaurasuklaakeksien lisäksi mukaan tarttui yhtä ja toista kivaa vauvallekin. Esim. hoitopöydän pehmuste ja siihen suojakankankaita.
Olin niin väsynyt reissun jälkeen että otin iltapäivätorkut ja sillävälin mies oli kerinnyt facebookiin hehkuttamaan uusia vaunuja kuvan kera, nyt sitten tietää kaikki minun paksuuntumistilastani :D
Olin ajatellut asian tulevan julki vasta vauvan synnyttyä mutta käy se näinkin, kiva vain jos mieskin on jo näin innoissaan :)

Rv 21+3 eli rakenneultra kuulumiset

Menikin tasan viikko ennenkuin kerkesin tänne asiasta huutelemaan: Ultra meni hyvin, muksulla kaikki paremmin kuin hyvin ja meille on tulossa pieni pojanpallero :)

Aika Gravidaan rakenneltraan oli varattu jo toukokuussa ekan ultran yhteydessä.  Kätilö ei ollut sama kuin viimeksi mutta onneksi kuitenkin yhtä mukava. Oli kiva nähdä pikkutyyppi taas näytöltä, ja viime ultraan verrattuna heppu liikkui ja heilui enemmän. Kätilö joutuikin välillä sanomaan että äläpäs nyt karkaa/käänny  :D

 Kaikki jäsenet ja osat olivat kasvaneet tasaisesti ja yleisesti mitat vastasivat viikkoja. Painoarvio oli 319g, mikä on hieman vähänlaisesti mutta kuulemma tyyppi on pitkien jäseniensä takia muutenkin siro tapaus, (ei ole siis minuun tullut!)

Sukupuolta kätilö ei olisi varmaan edes sanonut ellei mies olisi sitä vielä lopuksi muistanut kysyä: Kätilö zoomasi tottuneesti ultralaitteen muksun jalkoväliin ja esitteli aika selkeästi näkyvät miehiset osat, ei jäänyt epäselväksi :D Eli on aikamoinen ihme jos muksu tytöksi paljastuu lopulta.
Itselle tuli hauska olo siitä että tiesin kumpaa odotan, toisaalta ei tytönkään saaminen olisi ollut pettymys. Tavallaan sitä teki hetken verran surutyötä kun saa unohtaa kaikki suunnitellut tytön nimet. Mutta koska kaikki on taas toistaiseksi hyvin, en voi olla tyytyväisempi!

Eilen tiistaina (1.8.17)  mies tunsi ensimmäisetä kertaa muksun potkut vatsani päältä. Kivaa että asia alkaa pikkuhiljaa konkretisoitumaan hänellekin :)

Rv 20+3 eli hetki ennen rakenneultraa

RV 21: Uuuh, tänään on se kauan odotettu päivä, parin tunnin päästä tiedetään enemmän millainen kaveri kohdussani asustaa! Ekassa ultrassa kätilö totesi kaiken olevan hyvin, toivotaan että sama tilanne jatkuu eikä mitään hälyyttävää löydy. Olen yrittänyt varautua kaikkeen, myös siihen että tulemme hoitohuoneesta parkuen ulos.

Pääasiassa olo on kuitenkin luottavainen, tällä viikolla muksu kun on tuntunut saavan lisää ytyä liikkumiseensa, maanantaina tunsin ekan potkun myös vatsan päältä. Hän myös liikkuu ja myllää mahassa pitkin pävää, ei vain aamulla ja illalla. Välillä tunnen potkuja myös seisoaltani, mikä on myös uutta.

Haluamme tietää lapsen sukupuolen jos hän sen suostuu näyttämään: Minulla on koko ajan ollut vahva poikaolo, mutta ekassa ultrassa ja toisella neuvolakerralla vauvan sykkeet ovat olleet yli 145 (145-150 ja 180) joka viittaisi tyttöön. Kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan meille olisi tulossa poika. (hedelmöitys maaliskuussa, minulla ikää silloin 26v)

 Muista testeistä olen saanut aika vaihtelevasti molempia vaihtoehtoja, joten aivan arvailujen varassa ollaan. Toisaalta ekassa ultrassa todettiin lapsen olevan 4 päivää pienempi kuin laskettu aika antaa ymmärtää mikä viittaisi myöhempään hedemöittymiseen ja tyttövauvaan. Poikia kun saadaan kai enemmän aikaiseksi jos hedelmöittyminen osuu samalle päivälle ovulaation kanssa, asialla on jotain tekemistä "nopeampien" poikasiittiöiden kanssa.

Rv 18+2

Raskausviikolla 19 mennään eli enää runsas kaksi viikkoa rakenneultraan! Olo on erinomainen, kaikki pahoinvointi on jäänyt viimeisen parin viikon aikana pois. Viileästä kesästä huolimatta tuntuu että lämpiminä päivinä sulan, hengästyn ja hikoilen kuin possu, joten kuumimman ajan päivästä olen viettänyt sisätiloissa. Kolmen viikon kesäloman aloitin eilen, eka viikko menee kotona rentoillessa, toinen pitkin suomea matkustellessa ja kolmas jännittäessä rakenneultraa :)

 Alavatsassa tuntuu nyt selkeästi varsinkin selällään maatessa kohouma. Olen miettinyt aina miltä kohtu tuntuu ulkoapäin paineltaessa: onko se kova, pinkeä vai pehmeä pallomaisesta olomuodostaan huolimatta? (en ole koskaan kehdannut koskettaa kenenkään raskausmahaa) mutta se isoin tuntemus tulee siitä, miltä se painallus tuntuu mahassa, ei suinkaan kädessä! Tuntuu että mahaa (kohtua) ei saa kauheasti edes painella, tuntemus ei varsinaisesti ole kipeä vaan lähinnä epämiellyttävä ja varoittava. Vaikka välillä unohdan olevani raskaana, täytyy silti muistaa etten tunge itseäni mistää ahtaista väleistä (esim. kahden tuoli välistä) tähän ei nimittäin auta vatsan sisäänpäin vetäminen :D

Varsinkin iltaakohden tuntuu alavatsassa välillä erinäisiä muljahduksia, varsinaisia potkuja en vielä tunne. Kultakalan evän tai perhosensiiven hivelyt voisivat kuvata tuntemuksia myös, mutta itse puhuisin enemmän töytäisyistä ja muljahduksista.

Rv 16+2

Raskausviikolla 17 mennään  ja eilen oli toinen neuvola. Mieskin pääsi mukaan josta terkkari häntä kiittelikin. Käytiin läpi voinnit ja normaalit mittaukset: Paino ei ole noussut mihinkäään (?!), hemppari noussut 127->130 ja verenpaine pysynyt samoissa lukemissa. Sokerirasituksessa ei nakki napsahtanut josta olen suunnattoman onnellinen ja tavallaan yllättynyt. Tosin minun täytyy mennä uudestaan syksymmällä sokerirasitukseen mutta eiköhän siitäkin selvitä.

Vauvan syke löytyi hetken etsinnän jälkeen, hän sijaitsee ilmeisesti edelleen enemmän oikealla puolella ja melko alhaalla. Ensin terkkari sai kuulumaan istukan huminan eli verenkierron äänen (ei ole koskaan tullut edes mieleen että istukasta voisi lähteä ääntä :D mutta onhan se ihan loogista) ja sitten hetken päästä kuului syke joka vaihteli 145-150 välillä. Tuli kyllä niin iloinen ja onnellinen olo että hän on hengissä!

Seuraavan neuvola-ajan sain vasta elokuulle, ennen sitä on jo sitten käyty rakenneultrassa, voi miten jännittävää!

Long time no see eli 15+2

Raskausviikolla 16 mennään. Olin viime viikon lomalla, vuokramökillä pääasiassa itsekseni. Mies kävi pari päivää oleskelemassa siellä myös mutta työt kutsuivat jo puolessavälin viikkoa.

Olo on ollut hyvä, ainut että huonovointisuus jatkuu edelleen. Mökkiviikolla kävin keskiviikkona kaupassa hakemassa täydennystä jääkaappiin, mutta jouduin poistumaan kaupasta kainalossani lähinnä leipää ja vesimeloni. Pelkkä ajatus lämpimästä ruuasta tekee huonoa, edelleen. Kuitenkin jotain on syötävä ja mielellään suht terveellistä ruokaa.

Kävin sokerirasituksessa edellisviikolla ja se meni mielestäni hyvin omalta osaltani. Hieman oli kuvottava olo ensimmäisen tunnin aikana mutta sitten helpotti. Minulla oli kirja ja kuulokkeet musiikinkuuntelua varten varattuna mutta kirjan kanssa aika meni nopeasti. Ensiviikon maanantaina on toinen neuvolakäynti, siellä sitten viimeistään saan tiedon miten sokerirasituksessa kävi.

Jonkin verran olen kierrellyt kaupoissa ja käynyt tutkimassa vauvan- ja lastentarvikevalikoimaa. Kuitenkin vielä olen malttanut mieleni, rakenneultra on vasta heinäkuun lopussa.

Muutan blogin nyt näkyväksi, josko saisi tähän odotukseen ja blogin pitoon uutta pontta ja enemmän vuorovaikutusta?

Rv 13+1 joka onkin 12+4

Ultrassa käyty. Voi miten jännitti ennen, jälkeen ja itse tilanteessa. Mutta kaikesta huolimatta kohdussani loikoilee rennonoloinen tyyppi jolla on kaikki hyvin! Laskettu aika siirtyi neljä päivää eteenpäin eli 10.12. Voi siis hyvin olla että olen synnyttämässä jouluna, toivon toki että tyyppi olisi hieman täsmällisempi...

Hoitanut lääkäri (saattoi olla kätilökin, en kysynyt tarkemmin kun olin niin tohkeissani)  oli oikein mukava, koko ajan kertoi mitä tekee ja mitä mittaa seuraavaksi. Parasta oli kun kuuli pienen sydänäänet ja se, että tyyppi näkyi heti kun lääkäri vain painoi ultralaitteen mahalleni ja vähän pyöritti sanoen "Täältähän löytyykin heti yksi kaveri." Kuitenkin katsottiin tyyppiä vielä alakauttakin ultralla ja vielä uudestaan mahan päältä, koska pieni oli ilmeisesti unilla kun ei meinannut liikkua ja kääntyillä niin että olisi saanut mittoja. Kuitenkin ultran kokonaiskesto oli vain n.40min eli aika vähällä päästiin.

Fiilis on tällä hetkellä hyvä ja samalla edelleen hieman epäuskoinen. Ihanaa että mahassani on oikeasti joku!

Rv 12+6

Jännitystä ilmassa, huomenna on eka ultra. Mies ei tosiaan pääse mukaan mutta sain ystävän mukaan kuskiksi, hänellä itsellään on synnytys käsillä tuota pikaa joten ei tarvitse itsekseen pähkäillä minne mennä ja mistä ovesta ym.kun on konkari matkassa.

Sokerirasituskoekin pitäisi varata. Paikkakunnallani on supistettu labran aukioloaikoja, ensimmäinen vapaa aika olisi vasta 14.6 . Se menee liian kauas, sillä minun olisi käytävä testissä viimeistään ensi viikolla. Tämänkin kun olisi tajunnut jo aiemmin varata ja varmistaa, mutta onneksi naapurikuntaan pääsee näköjään melkein joka päivä ensiviikollakin sokerirasituskokeeseen.

Pessimisti ei pety, olen melkoisen varma että kohdallani viisari värähtää ja saan raskausajandiabeteksen kaverikseni, mutta sitten eletään sen asian kanssa ja yritetään elää terveellisesti ettei tarvitsisi alkaa pistämään insuliinia.

Viikonloppuna oli Helsingissä, vietin ystävän luona syntymäpäivääni uusiksi (synttärit oli jo edellisviikolla) ja kävimme mm. suppailemassa. Vähän epäilytti että kuinka raskasta se on ja sieluni silmin jo näin kuinka molskahdan hyiseen veteen. Lopulta kastumaan päätyivät vain varpaani mutta kyllä se aika fyysistä oli, reidet ja pohkeet olivat palauttavasta kävelystä ja nesteytyksestä huolimatta hapoilla seuraavana päivänä. Suppailu on ollut jo monta vuotta kokeilulistalla ja nyt oli aikalailla viimehetki kokeilla sitä. En uskaltaisi enää ison mahan kanssa tasapainoilla millään laudalla, oli se kuinka leveä ja vakaa tahansa. Toisekseen tasapainossa pysymiseen tarvittiin kaikkia mahdollisia lihaksia, luulen ettei (vatsa)lihaskuntoni tule olemaan enää tällä tasolla ainakaan vuoteen (koska raskaus ja synnytys.) Eli hauskaa oli, uudestaan heti suppailemaan kunhan saan ilman suurempia pelkoja moskahtaa veteen ja keskittyä hauskanpitoon!

Rv 11+6

Ensimmäinen totaalinen kyllästyminen. Pääsin jo omasta mielestäni ohi etovasta olosta, kaikelle itkeskelemisestä, janon tunteesta ja käsittämättömästä, jatkuvasta ketutuksesta. Luulin, seesteinen keskiraskaus, here i come!
Mutta mitä vielä, viikonloppuna olo muuttui entistä kurjemmaksi: oli lähellä etten lauantaiaamuna oksentanut koiraa lenkittäessä ojanpientareelle ja jatkuva jano saa epäilemään josko diabetes on iskenyt hyvissäajoin kyntensä minuun. Juodahan pitääkin paljon mutta kaiken ravinnon pitäisi nyt olla nestemäistä ja kylmää, ehdottomasti kylmää: Appelsiinit ja omenat on ykkösruokaa, sunnuntai-iltana tein itselleni kaksi holitonta mojitoa. Lämmin ruoka etoo jo ajatuksena, mutta luonnollisesti pelkät hedelmät eivät pidä nälkää kovin pitkään. Onneksi kaikki ruoka pysyy kuitenkin mahassa, toistaiseksi.
Tämä kaikki saa aikaan sen että tympii, ja varsinkin kun koen edelleen että koska kaikki muu on kauheaa paitsi hedelmät, kylmät juomat ja herkut (pitsa, hampparit, ranut, irttarit, yrttivoipatonki jne) olen myös oikeutettu syömään jälkimmäisiä. Tänään kävimme miehen kanssa Lidlissä jossa tarjouksessa olevat muffinssit houkuttelivat suunnattomasti. Hän siihen totesi että miten se raskausajan diabetes saa alkunsa... Totesin että juurikin näin, pelkkiä herkkuja napsimalla ja jätin muffarit hyllyyn. Verensokeriarvot minulla on toki hyvät mutta parempi pitää varansa ja pitäytyä pääasiassa hedelmissä.

Postissa tuli viimein ultra-aika, 31.5 klo.8:45. Mies ei valitettavasti pääse mukaan mutta saan ehkä ystävän mukaan joka siunatussa tilassa on hänkin. Tuntuu kyllä edelleen että huijaan kaikkia, jos minulla onkin vain vatsapöpö, lisää maitohappobakteereja kehiin niin jo tokenee! Vauvanvaatteiden hypistelu kaupassa tai ystävän kanssa juttelukaan ei tunnu tekevän tätä yhtään todellisemmaksi, olen hämmentynyt miksi koen näin.

Kerroin asiasta äidille perjantaina. Hän otti asian hyvin, kielsin kuitenkaan innostumasta liikaa ja olemaan kertomatta vielä sisaruksilleni.

Rv 10+5

Piti kirjoittaa jo aiemmin mutta väsy iski: Viime viikon maanantaina oli eka neuvola. Terkkari oli nuori ja asiallinen, ei ihan lämmennyt kun yritin välillä keventää tunnelmaa, jännitti niin paljon. Hän ei ottanut ihmeemmin kantaa verenvuotoon edellisviikolla, oli samaa mieltä puhelimessa olleen terkkarin kanssa että todennäköisesti se oli harmiton alkuraskauden vuoto.  Mukaan sain nivaskan papereita joissa väitetään minun olevan raskaana.

Eli ei, en vieläkään oikein ole sisäistänyt asiaa. Kun terkkari puhui "teistä raskaana olevista" teki mieleni katsella ympärille ja kysyä että minä vai? Kävin heti keskiviikkona veri-ja pissakokeessa, osallistun sikiötutkimukseen. Ja koska painoa on enemmän kuin pitäisi (just joo) pääsen sokerirasituskokeeseen jo alkuvaiheessa eli pitää sekin varata jo parin viikon päähän. Ultraan sanoi laittavansa lähetteen myös, odotan kirjettä kuin kuuta nousevaa.

Hirmusti tekisi mieli kertoa jo töissä, mutta koska siellä on nyt muutenkin verenpainetta nostattava tunnelma päätin jättää asian hautumaan vielä hetkeksi. Työnantajalle kun ei ole pakko kertoa kuin vasta 2kk ennen äitiyslomalle jääntiä. Käytännön syistä ja oman turvallisuuden vuoksi kerron kyllä kunhan ultrassa on todettu että mahassa on muutakin kuin läskiä ja suolistoa.

Vointi on pääasiassa hyvä, viime viikolla ei tuntunut juuri mitään oireita, viikonloppuna alkoi taas tissikipu ja mitään ruokaa ei tee mieli. Haluaisin vain mahan kurniessa mennä ravintolaan ja tarjoilija saisi tuoda jotain taatusti hyvää ruokaa eteeni. En jaksa miettiä ruuan valmistusta koska jo ajatus etoo. Ei sinäänsä, en jaksaisi miettiä muutenkaana mitään, välillä tuntuu että tympäisee kaikki niin paljon että pää halkeaa.

Raskaudesta ja vauvahaaveista

Tapasimme mieheni kanssa noin puolitoista vuotta sitten. Kaikki kävi aika nopeasti sillä muutimme aikalailla tasan vuosi sitten toukokuussa yhteen ja kesäkuussa jätimme ehkäisyn pois. Nopesti kun laskeskelee niin "tulee jos on tullakseen"- vauvan alkuun saattaminen kesti 10 kuukautta.  Olen kai hieman outo vauvakuumeilija sillä eniten stressasin ja mietin lisääntymistouhuja aktiivisesti koko kesän ja alkusyksyn. Kun mitään ei tuntunut kuukausien myötä tapahtuvan, menkat jäi välillä pois syystä x eli ei tietoa ja alkoivat taas millon sattui, aloin rauhoittumaan. Tuntui että nyt pitää oikeasti keskittyä johonkin muuhun kuin jatkuvaan valkovuodon koostumuksen määrittelemiseen.

Tammi-helmikuussa aloitin kevyen laihduttamisen ja "terveyskuurin" eli 5:2-dieetin. Laihduin maaliskuuhun mennessä 5kg ja olo oli kertakaikkiaan upea. Kun löysin itselleni toimivan paastopäiväruokailu-systeemin joka päti myös kolmivuorotyössäni, oli aika voittajaolo. Voin kuvitella jatkavani 5:2-dieettiä myös myöhemmin raskauden jälkeen. Raskausaikana (eikä varmaan imetysaikanakaan) ei suositella mitään dieettejä joten jätin paastoilut jo heti raskaustestin näyttäessä plussaa. Olisi toisaalta ollut aika karua paastoilla väkipakolla kun vieläkin on päiviä kun kaikki yököttää ja suuhun päätyy vain ruokia jotka eivät ylenmäärin aiheuta pahaa oloa: Lähinnä siis hedelmiä ja kylmiä juomia (Jääteetä: iso kannu täyteen vettä ja reilu 2rkl maustettua vihreää teetä sekaan sitten yön yli kylmähaudutus jääkaapissa, parasta janojuomaa ikinä!)

 Aloin käymään myös uudestaan vyöhyketerapiassa. Vyöhyketerapeuttini on aivan käsittämättömän upea ihminen. En vielä maaliskuussa uskaltanut ääneen sanoa vauvahaaveistani mutta hän osasi lukea rivienvälistä mitä haluan ja kun hän sanoi sen ääneen "Niin siis sinä toivot lasta?" -pystyin puhumaan hänelle avoimesti aiheesta. Hänen innoitamanaan kävin myös yksityisellä gynekologilla keskustelemassa aiheesta ja ultrauttamassa kohtuni, koska parin vuoden takainen endometrioositutkimus kummitteli koko ajan mielessäni: "Jos siellä ei olekaan kaikki kunnossa/munanjohtimet on tukossa/ koko kohtu on aivan täynnä endometrioomaa/kohdun tilalla onkin kivekset jne."

Mutta mitä vielä, kaikki osat paikoillaan ja paikka kaikilla. Totesi että laihduttaa saa edelleen rauhallisesti ja pikkuhiljaa. Suositteli kokeilemaan ovulaatiotikkuja ja käymään verikokeissa terveyskeskuksen kautta jotta tiedettäisiin enemmän hormonitoiminnastani. Verikokeisiin asti en koskaan päässyt sillä varaamani aika oli kahden päivän päästä plussauspäivästä joten peruin ajan hyvillä mielin. Joskus käy siis näinkin, jälkikäteen ajatellen koko gynekäynti oli turha mutta toisaalta mistäs sen tietää jos tieto siitää että kaikki on kunnossa onkin auttanut siinä, että raskauduin näinkin nopeasti. 

Kerkesin käymään vyöhyketerapiassakin vain kaksi kertaa, terapeuttini ei hoida ensimmäisen kolmanneksen aikaan ketään eli palaan astialle vasta kesäkuussa. Vyöhyketerapiankin (ja häneltä saamani keskusteluavun) osallisuutta mietin myöskin raskautumiseen. Mistään en voi olla varma, mahdollisia avustavia tekijöitä on monta: Keskustelu sekä gynen että vyöhyketerapeutin kanssa, jälkimmäisen hoidot, ensimmäisen tekemä ultraäänitutkimus, laihtuminen, yleisesti kohentunut olotila edelliseen liittyen, kevät, hormoonit jnejnejne....

Rv 9+2

Verta. Eilen aamulla pyyhittäessä. Ei kipua, hetkellinen tulvahdus, aamupäivällä ei tullut enää kuin haaleanruskeaa vuotoa. Soitin päivällä neuvolaan, totesi että saattaa olla vain näitä alkuraskauden vuotoja, jos ei ole kipuja eikä vuoto voimistu niin ei hätää. Lepäile viikonloppu ja maanantaina käytte sitten sen oman terkkarin kanssa ekalla neuvolakäynnilla näitä juttuja läpi.


-Näin itsekin arvelin mutta oli huojentavaa kuulla se jonkun muunkin sanomana. Ei siis hätää, toistaiseksi.

Rv 8+1

Raskausviikko 9 pyörähti käyntiin. Yhdelle uudelle ihmiselle "pakon edessä" kerrottu, mutta ei haittaa. Mukavan neutraalisti väki on kuitenkin suhtautunut, kenellekään ei ole vielä tullut yllätyksenä paksuuntumiseni, varsinkaan kun näistä kolmesta(N, V ja H) henkilöstä kaksi (H ja V) on tiennyt vauvaprojektista jo alusta asti. Onnitteluja sataa ja kaikki toivovat hyvää. Ihanaa!

Raskausoireista viikolla 8 alkanut etominen jatkuu, onneksi ei okseta eikä varsinaisesti mikään ruoka-aine inhota. Lämpimiä ruokia ei tee mieli syödä, herkut ja kaikki muu maistuva taas uppoaa ihan normaaliin tapaan. Janottaa ja pissattaa (luonnollisesti, yksi asia johtaa toiseen..) Välillä repii alavatsaa menkkamaisesti ja jos en muista jännittää alapään lihaksia aivastaessa tai yskiessä, on repäisykipu on kauhea, Ja niin, kaikki itkettää! Tai ei itketä kun tiedostan että jo kaikki vähänkin tunteikkaampi teksti tai vaikka mainos tv:ssä saattaa saada palan kurkkuun ja tipan linssiin. Osaan siis välttää jo muualla itkettävät aiheet, kotona poraan jos siltä tuntuu.

Huolta on aiheuttanut töissä asukkaan esbl-bakteeritartunta. Jo mietin että kerron raskaudestani työkavereille, mutta aikamme ehkäisevistä toimenpiteistä noin yleisesti keskusteltuamme tulin siihen tulokseen etten voi normaalia enempää suojautua tartunnalta. En voi välttyä hoitamasta asukasta (paitsi jäämällä töistä pois) mutta se ei tule nyt kuuloonkaan. En myöskään halua mitään erikoiskohtelua vielä, työkaverit pääsevät taatusti joustamaan myöhemmin aivan riittävästi. Tutkin asiaa netissä eikä muutkaan sote-alan työntekijät ole saaneet/tarvinneet/halunneet raskaudesta huolimatta erikoiskohtelua. Työpaikan sisäinen siirto eri osastolle on joillain ollut ratkaisu, minulle se ei ole mahdollista joten näillä mennään. Esbl-bakteerit asustavat suolistossa eikä siitä pitäisi olla mitään haittaa sikiölle eikä äidille, ainostaan tieto tartunnasta tai mahdollisesti altistumisesta tulisi kertoa etukäteen synnytyssairaalaan. Kyseessähän on kuitenkin sairaalabakteeri jonka välittymistä eteenpäin tulee välttää kaikin tavoin. En tosin tiedä mitkä ovat käytännöt Jyväskylässä, täytyy neuvolassa kysyä jahka sinne asti (8.5) päästään.

Rv 6+6

Viikolla 7 mennään: Pääsiäinen ohitettu ja samalla jouduin kertomaan raskaudesta kahdelle ystävälle: yhdelle jonka luona kävin pääsiäisenä ja toiselle jonka kanssa olisi tarkoitus lähteä reissuun heinäkuussa. Tarkoitus oli pääsiäisenä lähteä baariin tanssimaan ja juomaan mutta luonnollisesti jätin jälkimmäisen väliin.  On hauskaa jo nyt huomata miten ihmiset suhtautuvat eri tavoin raskausuutiseen: Toinen tuntui sekoavan aivan täysin hokien "susta tulee ÄITI!" ja toinen "oi miten ihanaa, vauvat on ihania, toivottavasti kaikki menee hyvin!"

Oirelista ei ole muuttunut kummemmin: Aamuisin nenä on tukossa ja janottaa. Vatsa on löysällä. Kaikki vähänkin herkemmät mainokset tv:ssä ja kirjojen herkät kohdat itkettää.

Rv 5+2

Raskaus on vasta aivan alussa, viikkoja on 5+2 eli viikolla 6 mennään. 5 viikkoa edellisten kuukautisten ensimmäisestä vuotopäivästä, sekä kaksi päivää päälle. Minulle on ollut koko raskausviikkosysteemi täyttä hepreaa, nyt vasta aloin sitä ymmärtää kun latasin kaksi päivää sitten apin, Preglifen. Kokeilin muitakin sovelluksia mutta ne tuntuivat kömpelöiltä ja vaativat liikaa tietoja, en halua että mm.painoindeksini kirkuu aina apin avatessa alalaidassa tai mainokset pyörivät koko ajan ylälaidassa. Haluan selkeän näkymän millä viikolla (ja monennellako päivällä) ollaan menossa, paljon on raskautta jäljellä ja viikottain uutta infoa vauvan kehittymisestä.

Olen siis tiennyt raskaudesta 6 päivää. Oireet ovat vähänlaisia, rinnat ovat kipeät lähinnä iltaisin, joten vähän epäilyttää tapahtuuko sisälläni edes mitään. Menkkamaisia kivunsäväyksiäkin on välillä alavatsassa, mutta ilmeisesti sekin kuuluu asiaan, varsinkin kun ne ovat vain ajoittaisia. Mitään vuotoa ei ole, valkovuotoakaan tuskin yhtään. Tällä viikolla olen ollut töissä yövuorossa joten en osaa sanoa väsyttääkö normaalia enemmän, koska yövuoroviikolla olo on aina hieman väsyneempi kuin normaalisti.

Noin yleisesti raskausoireet ovat moninaisia, netti on pullollaan tietoa erilaisista oireista ja jos on vilkas mieli, voi kuvitella itselleen oireita.

Itse olen tehnyt galluppia sekä suvun naisten että työpaikan naisten keskuudessa raskauksista, raskausoireista, kuukautisista ja muista aihepiiriin liittyvistä asioista. Äidiltä sekä isänäidiltä, että äidinäidiltä olen saanut tärkeintä tietoa: Tiedän nyt, että anemiataipumukseni tulee sukurasitteena molemmilta mummuilta, he ovat joutuneet varsinkin raskausaikana syömään lisärautaa.
 Myöskin epäsäännölliset kuukautiset periytyvät suvussa, vaikkakin äitini kohtu on toiminut aina kuin kello, eikä hänellä ole ollut pahempia kuukautiskipujakaan. Itse olen kärsinyt kovista kivuista ja minulta muutama vuosi sitten tutkittu endometrioosiakin. Mitään ei löydetty mutta papereihin kirjoitettiin endometrioosiepäily. Muutoin olo on hyvä.

Kuka täällä tarinoi?

Olen 26-vuotias naisenalku, vaihtelevan tuottelias neuloosikko, puolen tunnin (parveke)puutarhuri, harjaantunut leipuri ja aina valmis uuden oppimiseen. Haaveilen sup-laudasta ja farkuista, jotka eivät hiertyisi aina rikki haaroista.
Kotona kanssani asustaa Mies ja koira sekä sekalainen seurakunta muumi-mukeja ja lankakeräfarmi.

Miksi kirjoitan blogia? - Haluan tallentaa ainakin raskausajan ajatuksia ja mietteitä sekä koota tänne linkkejä ja vinkkejä aiheeseen liittyvistä palveluista, nettikaupoista jne. Sekä tietenkin jakaa pohdintojani josko joku saisi niistä vertaistukea tai muuta apua ja tsemppiä.

Alku eli mistä kaikki alkoi muuttumaan

Viikko sitten perjantaina hain pitsaa illalla töiden jälkeen lähipitseriasta. Olin juuri lähdössä kahden höyryävän laatikon kanssa ovesta ulos, kun kuulin vielä kysymyksen "Onko sinulla lapsia? Tästä saat tikkareita mukaan jos on." Kohotin kulmiani ja totesin että ei ole. Vastaus hämmensi: "No kohta on!" Naurun saattelemana lähdin kotiin ja tutkistelin kummallista keskustelua sydämessäni.

Maanantaina odottelin menkkojen alkua, yleensä ne alkavat tuhrutteluna jo useampi päivä ennen varsinaista aloituspäivää, mutta tässä kuussa näin ei ollut. Sekään ei tosin ollut mikään poikkeus, epäsäännölliset kuukautiset kun ovat olleet osanani jo yli kymmenen vuotta. Välillä voi mennä kaksikin kuukautta ilman kuukautisia, joskus taas kierto on vain 27 päivää.

Tein raskaustestin vasta iltapäivällä, sillä en uskonut siihen piirtyvän kahta viivaa. Kuitenkin, ennenkuin kerkesin edes asettamaan tikkua kunnolla vaakatasoon, oli siinä jo himmeänä kaksi viivaa. Sydän jätti pari lyöntiä välistä. Pakotin itsei hengittämään ja poistumaan vessasta testin ohjeeenmukaisiksi viideksi minuutiksi, mutta näin jälkeenpäin en edes muista mitä selailin tietokoneella aikani kuluksi. Lopulta hain testitikun, totesin siinä olevan kaksi vahvaa viivaa, hengittelin ja vein sen miehelle näytille. Yhteen ääneen sanoimme: Meille tulee vauva!

Jos siis kaikki menee hyvin....