Jännitystä ilmassa, huomenna on eka ultra. Mies ei tosiaan pääse mukaan mutta sain ystävän mukaan kuskiksi, hänellä itsellään on synnytys käsillä tuota pikaa joten ei tarvitse itsekseen pähkäillä minne mennä ja mistä ovesta ym.kun on konkari matkassa.
Sokerirasituskoekin pitäisi varata. Paikkakunnallani on supistettu labran aukioloaikoja, ensimmäinen vapaa aika olisi vasta 14.6 . Se menee liian kauas, sillä minun olisi käytävä testissä viimeistään ensi viikolla. Tämänkin kun olisi tajunnut jo aiemmin varata ja varmistaa, mutta onneksi naapurikuntaan pääsee näköjään melkein joka päivä ensiviikollakin sokerirasituskokeeseen.
Pessimisti ei pety, olen melkoisen varma että kohdallani viisari värähtää ja saan raskausajandiabeteksen kaverikseni, mutta sitten eletään sen asian kanssa ja yritetään elää terveellisesti ettei tarvitsisi alkaa pistämään insuliinia.
Viikonloppuna oli Helsingissä, vietin ystävän luona syntymäpäivääni uusiksi (synttärit oli jo edellisviikolla) ja kävimme mm. suppailemassa. Vähän epäilytti että kuinka raskasta se on ja sieluni silmin jo näin kuinka molskahdan hyiseen veteen. Lopulta kastumaan päätyivät vain varpaani mutta kyllä se aika fyysistä oli, reidet ja pohkeet olivat palauttavasta kävelystä ja nesteytyksestä huolimatta hapoilla seuraavana päivänä. Suppailu on ollut jo monta vuotta kokeilulistalla ja nyt oli aikalailla viimehetki kokeilla sitä. En uskaltaisi enää ison mahan kanssa tasapainoilla millään laudalla, oli se kuinka leveä ja vakaa tahansa. Toisekseen tasapainossa pysymiseen tarvittiin kaikkia mahdollisia lihaksia, luulen ettei (vatsa)lihaskuntoni tule olemaan enää tällä tasolla ainakaan vuoteen (koska raskaus ja synnytys.) Eli hauskaa oli, uudestaan heti suppailemaan kunhan saan ilman suurempia pelkoja moskahtaa veteen ja keskittyä hauskanpitoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti