Piti kirjoittaa jo aiemmin mutta väsy iski: Viime viikon maanantaina oli eka neuvola. Terkkari oli nuori ja asiallinen, ei ihan lämmennyt kun yritin välillä keventää tunnelmaa, jännitti niin paljon. Hän ei ottanut ihmeemmin kantaa verenvuotoon edellisviikolla, oli samaa mieltä puhelimessa olleen terkkarin kanssa että todennäköisesti se oli harmiton alkuraskauden vuoto. Mukaan sain nivaskan papereita joissa väitetään minun olevan raskaana.
Eli ei, en vieläkään oikein ole sisäistänyt asiaa. Kun terkkari puhui "teistä raskaana olevista" teki mieleni katsella ympärille ja kysyä että minä vai? Kävin heti keskiviikkona veri-ja pissakokeessa, osallistun sikiötutkimukseen. Ja koska painoa on enemmän kuin pitäisi (just joo) pääsen sokerirasituskokeeseen jo alkuvaiheessa eli pitää sekin varata jo parin viikon päähän. Ultraan sanoi laittavansa lähetteen myös, odotan kirjettä kuin kuuta nousevaa.
Hirmusti tekisi mieli kertoa jo töissä, mutta koska siellä on nyt muutenkin verenpainetta nostattava tunnelma päätin jättää asian hautumaan vielä hetkeksi. Työnantajalle kun ei ole pakko kertoa kuin vasta 2kk ennen äitiyslomalle jääntiä. Käytännön syistä ja oman turvallisuuden vuoksi kerron kyllä kunhan ultrassa on todettu että mahassa on muutakin kuin läskiä ja suolistoa.
Vointi on pääasiassa hyvä, viime viikolla ei tuntunut juuri mitään oireita, viikonloppuna alkoi taas tissikipu ja mitään ruokaa ei tee mieli. Haluaisin vain mahan kurniessa mennä ravintolaan ja tarjoilija saisi tuoda jotain taatusti hyvää ruokaa eteeni. En jaksa miettiä ruuan valmistusta koska jo ajatus etoo. Ei sinäänsä, en jaksaisi miettiä muutenkaana mitään, välillä tuntuu että tympäisee kaikki niin paljon että pää halkeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti