eli raskausviikko 41 meneillään, odotusta ja odotusta!
Eilen oli viimeinen neuvola, ensi viikolla on yliaikaiskontrolli Gravidassa jos poitsu ei aiemmin ala pönkäämään itseään ulos. Tosin tänä aamuna kun nousin ylös tunsin jotain kosteaa alushousuissani ja ilmeisesti limatulppa alkaa irtoamaan, soitin sitten päivystävälle kätilöllekin asiasta ja hän varmisti epäilyn. Ruskeankeltainen valkovuoto on hätkähdyttävää kun melkein vuoteen ei ole mitään ihmeellisempää valunut pöksyihin, josko nyt alkaisi pikkuhiljaa tapahtumaan! Menkkajomotusta on ollut vaihtelevasti jo pari viikkoa, lupaavaa?
Olen ollut omasta mielestäni melkoisen aktiivinen odottaja vielä näin loppuaikanakin, eilen esimerkiksi oli neuvola klo.8, (jonne kävelin!) sitten lähdimme kaupunkiin silmälasiostoksille, aika oli varattuna klo12.40 ja sieltä kotiutuessamme sain kutsun lähteä elokuviin joka alkaisi klo.18. Siinä vaiheessa jo väsytti mutta tulin siihen tulokseen että en tiedä millon pääsen elokuviin seuraavan kerran, parempi mennä kun kaveri vielä maksaa minunkin lipun.
Koiraa olen lenkittänyt mahdollisuuksien mukaan, varsinkin aamulenkitys on tuntunut hyvältä. Näin talvella valoa on aamupäivästä eniten joten ulkoilu piristää tehokkaasti ja tunnen oloni jotenkin notkeammaksi kuin jos liikkuisin vasta illalla.
Jalat turpoaa herkästi, kädet on pääasiassa turvonneet ja tunnottomat joten olisin jo hieman kypsä pääsemään näistä vaivoista (tiedän ettei ne välttämättä jää laitokselle mutta ainakin aiheuttaja saadaan pois päiväjärjestyksestä synnytyksen kautta :)
Muksu potkiskelee ja liikkuu päivittäin, välillä on toki hiljaisempia hetkiä mutta varsinaista liikelaskentaa en ole kokenut että tarvitsisi tehdä. Aina kun olen asettunut sitä varten esim.sohvalle istumaan/pitkälleen on alkanut semmoinen jumppahetki että 10 liikettä/h tulee täyteen ekan 10-15 min aikana!
Kovasti ollaan miehen kanssa yritetty muksulle puhua jo viikon verran että voisit ruveta ulostautumaan, vastaukseksi on saatu napakoita muksahduksia ylävatsan tienoille. <3 Oloni ja vointini koen kuitenkin hyväksi, mutta pikkuhiljaa on alkanut olemaan hieman malttamaton olo, varsinkin kun laskettu aika ylitettiin, olisi ihana pian nähdä millainen tyyppi tuolla mahassa on melkein vuoden jo asustellut :)
torstai 14. joulukuuta 2017
maanantai 20. marraskuuta 2017
Rv 37+2
Eilen kävimme taas Gravidassa, edellisellä neuvolakerralla kun terkkari mittasi kohtuni yläkäyrän yläpuolella kulkevaksi jolloin epäilys isosta vauvasta heräsi. Ensin minua makuutettiin käyrillä hyvä tovi ja muksu jumppasi oman sykkeensä tahtiin, sitten mitattiin verenpaine peräti 4 kertaa koska luvut olivat minun arvoikseni korkeita. Mittaustilannetta ei auttanut se että laite piti ennen ja jälkeen pilipali-ääntä mikä oli suunnattoman ahdistavaa. Tai sitten paineet ovat oikeasti korkeat, vaikka tunnistinkin itsessäni kevyen ahdistuksen koko sairaalakäynnin ajan, pelotti josko vauvasta löytyykin jotain vikaa.
Ennen lääkärin ultratutkimusta sain mitata itse pissasta sokerit ja proteiinit, sangen yksikertainen toimitus. Lääkäri ei tosin kysynyt tulosta (puhdas pissa) enkä muistanut sitä hänelle sanoa. Ultrassa muksu oli edelleen pää alaspäin ja painoarvioksi kirjattiin n.3kg eli ihan normaalisti kasvanut vauva mahassani pyörii. Oltaisiin saatu 4D-kuva vauvan kasvoista mutta hän piti kättä kasvojen edessä (kyllä olisi sellainenkin kuva kelvannut) joten huumorintajuinen lääkäri tarkensi kuvaa muksun haaroväliin ja näin ollen meillä on nyt kiristyskuva lapsen teiniaikaa ajatellen hänen sukukalleuksistaan :D
Kaikenkaikkiaan hieman turha reissu mutta pääsipä näkemään pikku-ukkoa vielä ruudulta ennen h-hetkeä. Yritän tänään muistaa soittaa neuvolaan ja siirtää tämän viikon aikaa, koska ei kuulemma tarvitse kahteen kertaan käydä samoja kokeita ja näytteitä ottamassa.
Vklna kävimme äidin kanssa Tampereella kädentaidot-messuilla, selvisin ihmeen hyvin eikä tarvinnut kuin kerran pysähtyä istumaan hetkeksi kun tuntui että maha tippuu lattialle minä hetkenä hyvänsä. Ruuhkat sekä auto- että narikkajonossa olivat valtavat mutta itse messut olivat huippuhyvät, kuitenkin oma olo oli sen verran tärkeä ettei kauheasti harmita vaikka jäi toinen isommista halleista käymättä läpi kunnolla. Ostoksin kuitenkin kaiken mitä ajattelinkin, monta pötköä lastenvaatekankaita ja jokunen lankavyyhti, sekä tietenkin herkkuja ja mausteita deli-osastolta.
Olimme messuilla jo perjantaina ja samana iltana tulin takaisin kotiin. Vatsani oli kuulemma suurentunut jo yhden yän aikana ja täytyy myöntää että viikonlopun aikana maha kyllä tuntuukin hieman pingottuneen taas hieman enemmän.
Oloni on ollut hyvä, marraskuu tekee työtään ja pimeys tuntuu oleva läsnä kaikenaikaa, koiraakaan ei huvita mennä ulos. Se on vaihtelee linnoitustaan sohvan ja sängyn välillä, ruokakin maistuu huonosti. Itseäni ei pimeys haittaa kun ei tarvitse töihin mennä ja pakolliset menot sovinkin mahdollisuuksien mukaan vasta iltapäiville. Öisin herään kuitenkin edelleen 2-6 välillä tukalaan oloon (pissahätä) sekä käsien tai olkapään puutumiseen ja kipuun. Kädet ovat heti herätessäni aivan turvoksissa enkä saa varsinkaan oikeaa kättä kunnolla nyrkkiin. Myös jalkaterät turvottelevat mutta onneksi lähinnä iltaisin.
Muksu pyörii mahassa säännöllisesti, pönkää pyllyään ylämahaani kohti ja hikkailee välillä. Liian äkkinäisiä liikkeitä ei parane tehdä, muuten iskee liitoskivut ja muutamana aamuna olenkin karjunut kun tuntuu että toinen jalka irtoaa nivusesta minä hetkenä hyvänsä. Myös turhan reipas liikkeellelähtö lenkillä saa aikaan sukkapuikkokipuja joten täytyy aina muistuttaa itseään siitä että nyt mamma hieman rauhallisemmin.
Ennen lääkärin ultratutkimusta sain mitata itse pissasta sokerit ja proteiinit, sangen yksikertainen toimitus. Lääkäri ei tosin kysynyt tulosta (puhdas pissa) enkä muistanut sitä hänelle sanoa. Ultrassa muksu oli edelleen pää alaspäin ja painoarvioksi kirjattiin n.3kg eli ihan normaalisti kasvanut vauva mahassani pyörii. Oltaisiin saatu 4D-kuva vauvan kasvoista mutta hän piti kättä kasvojen edessä (kyllä olisi sellainenkin kuva kelvannut) joten huumorintajuinen lääkäri tarkensi kuvaa muksun haaroväliin ja näin ollen meillä on nyt kiristyskuva lapsen teiniaikaa ajatellen hänen sukukalleuksistaan :D
Kaikenkaikkiaan hieman turha reissu mutta pääsipä näkemään pikku-ukkoa vielä ruudulta ennen h-hetkeä. Yritän tänään muistaa soittaa neuvolaan ja siirtää tämän viikon aikaa, koska ei kuulemma tarvitse kahteen kertaan käydä samoja kokeita ja näytteitä ottamassa.
Vklna kävimme äidin kanssa Tampereella kädentaidot-messuilla, selvisin ihmeen hyvin eikä tarvinnut kuin kerran pysähtyä istumaan hetkeksi kun tuntui että maha tippuu lattialle minä hetkenä hyvänsä. Ruuhkat sekä auto- että narikkajonossa olivat valtavat mutta itse messut olivat huippuhyvät, kuitenkin oma olo oli sen verran tärkeä ettei kauheasti harmita vaikka jäi toinen isommista halleista käymättä läpi kunnolla. Ostoksin kuitenkin kaiken mitä ajattelinkin, monta pötköä lastenvaatekankaita ja jokunen lankavyyhti, sekä tietenkin herkkuja ja mausteita deli-osastolta.
Olimme messuilla jo perjantaina ja samana iltana tulin takaisin kotiin. Vatsani oli kuulemma suurentunut jo yhden yän aikana ja täytyy myöntää että viikonlopun aikana maha kyllä tuntuukin hieman pingottuneen taas hieman enemmän.
Oloni on ollut hyvä, marraskuu tekee työtään ja pimeys tuntuu oleva läsnä kaikenaikaa, koiraakaan ei huvita mennä ulos. Se on vaihtelee linnoitustaan sohvan ja sängyn välillä, ruokakin maistuu huonosti. Itseäni ei pimeys haittaa kun ei tarvitse töihin mennä ja pakolliset menot sovinkin mahdollisuuksien mukaan vasta iltapäiville. Öisin herään kuitenkin edelleen 2-6 välillä tukalaan oloon (pissahätä) sekä käsien tai olkapään puutumiseen ja kipuun. Kädet ovat heti herätessäni aivan turvoksissa enkä saa varsinkaan oikeaa kättä kunnolla nyrkkiin. Myös jalkaterät turvottelevat mutta onneksi lähinnä iltaisin.
Muksu pyörii mahassa säännöllisesti, pönkää pyllyään ylämahaani kohti ja hikkailee välillä. Liian äkkinäisiä liikkeitä ei parane tehdä, muuten iskee liitoskivut ja muutamana aamuna olenkin karjunut kun tuntuu että toinen jalka irtoaa nivusesta minä hetkenä hyvänsä. Myös turhan reipas liikkeellelähtö lenkillä saa aikaan sukkapuikkokipuja joten täytyy aina muistuttaa itseään siitä että nyt mamma hieman rauhallisemmin.
keskiviikko 8. marraskuuta 2017
Rv 35 + 3
Eli raskausviikko 36 meneillään. Ensimmäinen äitiyslomaviikko! Kerroin asukkaille töissä vasta perjantaina että kyseessä on viimeinen työpäiväni ja että tulen ensi syksynä taas töihin (mikäli talossa asukkaita vielä on, huonoja uutisia on kuultu syksyn mittaan liian usean asukkaan kohdalla) Osa asukkaista oli asiasta jo perillä mutta muutamalle tuli raskausuutinen aivan yllätyksenä, "sinä kun olet aina ollut pullea" mutta kuten työkaverien kanssa on asiasta puhuttu niin täytyy olla sokea ettei raskauttani ole voinut olla huomaamatta :D
Tänään oli taas neuvola jossa mm. katsottiin muksun tarjonta ja pää edellähän hän on sieltä tulossa kuten jo tiesinkin. Verenpaine oli hiukan noussut, samoin hg (110) mutta käsien turvotuksesta ja lisääntyneestä hikoilusta johtuen se saattaa olla korkeampikin mikä on vain hyvä asia. Painoa on tullut myös melkein 3kg (!!!) mutta terkka laittoi sen turvotuksen piikkiin kun sanoin että kotivaaka näyttää kyllä yli kilon vähemmän. 101,3kg -> 104,5kg merkattiin kuitenkin neuvolakorttiin.
Kohtu on n.3cm keskikäyrän yläpuolella (35cm) eli terkka laittoi lähetteen gravidaan painoarvioon ja samalla katsotaan minkä kokoinen lantioni on eli mahtuuko muksu syntymään alakautta. Nyt vain odottelen soittoa gravidasta, kirje tuskin kerkeää tulemaan koska saan ajan tod.näk jo ensi viikolle.
Vointi on muuten edelleen hyvä, iltaa kohti maha painaa jo aikalailla, esim. koiraa illalla lenkittäessä huomaan kävelyn olevan jo hieman lyllertävää enkä viitsisi kauheasti iltaisin kumarrella koska maha ei hirveästi jousta enää. N.3 viikkoa riesanani on ollut myös yöheräilyt eli herään 2-4 aikaa yöllä enkä saa pariin tuntiin unta, tämä häiritsee verensokerin paastomittauksia koska 2h valvomisen aikana kerkeää aina tulemaan nälkä. Terkka sanoi että periaatteessa 4h riittää paastomittaukseen eli voisin ottaa paastoarvon jo silloin yöllä, toki pitää laittaa maininta lyhyestä paastosta. Hän muuten kehui sokeriarvojani, yksi raja-arvo oli tullut aamupalan jälkeen mutta se ei kuulemma haitannut.
Yökukkumisen lisäksi vaivaksi on ilmaantunut öinen käsien puutuminen, hermokivut ja turvotus. Siihen auttaa ylös nouseminen (!) ja liikunta, Myös jalkapöydät ovat turvoksissa, pitää oikeasti miettiä mitkä kengät laittaa jalkaan että niillä jaksaa kävellä ja olla. Pitää muistaa laittaa tukisukat mahdollisimman usein jalkaan vaikkei pääasiallinen puristus ole kuin sääriosassa sukkaa.
Muuten olo on kuitenkin levollinen, perhevalmennukset on käyty ja kävimme maanantaina vielä jklässä tourutuvalla kuulemassa synnytyksen lääkkeellisestä ja lääkkeettömästä kivunlievityksestä. Varsinaisesti uutta tietoa ei minulle henk.koht. tullut mutta kertausta ei näistäkään asioista voi liikaa tulla.
Vauvalle on jo melkein kaikki valmiina, vielä pitää jotain vaatteita ja kankaita pestä mutta luulen että loput tavarat saa hankittua sitten kun tietää mitä oikesti tarvitsee eli kun vauva on jo syntynyt. Sairaalakassia olen jo pakkaillut ja listannut kaiken oletettavasti tarvittavan ylös, mitä evääksi onkin se kinkkisin kysymys!
Tänään oli taas neuvola jossa mm. katsottiin muksun tarjonta ja pää edellähän hän on sieltä tulossa kuten jo tiesinkin. Verenpaine oli hiukan noussut, samoin hg (110) mutta käsien turvotuksesta ja lisääntyneestä hikoilusta johtuen se saattaa olla korkeampikin mikä on vain hyvä asia. Painoa on tullut myös melkein 3kg (!!!) mutta terkka laittoi sen turvotuksen piikkiin kun sanoin että kotivaaka näyttää kyllä yli kilon vähemmän. 101,3kg -> 104,5kg merkattiin kuitenkin neuvolakorttiin.
Kohtu on n.3cm keskikäyrän yläpuolella (35cm) eli terkka laittoi lähetteen gravidaan painoarvioon ja samalla katsotaan minkä kokoinen lantioni on eli mahtuuko muksu syntymään alakautta. Nyt vain odottelen soittoa gravidasta, kirje tuskin kerkeää tulemaan koska saan ajan tod.näk jo ensi viikolle.
Vointi on muuten edelleen hyvä, iltaa kohti maha painaa jo aikalailla, esim. koiraa illalla lenkittäessä huomaan kävelyn olevan jo hieman lyllertävää enkä viitsisi kauheasti iltaisin kumarrella koska maha ei hirveästi jousta enää. N.3 viikkoa riesanani on ollut myös yöheräilyt eli herään 2-4 aikaa yöllä enkä saa pariin tuntiin unta, tämä häiritsee verensokerin paastomittauksia koska 2h valvomisen aikana kerkeää aina tulemaan nälkä. Terkka sanoi että periaatteessa 4h riittää paastomittaukseen eli voisin ottaa paastoarvon jo silloin yöllä, toki pitää laittaa maininta lyhyestä paastosta. Hän muuten kehui sokeriarvojani, yksi raja-arvo oli tullut aamupalan jälkeen mutta se ei kuulemma haitannut.
Yökukkumisen lisäksi vaivaksi on ilmaantunut öinen käsien puutuminen, hermokivut ja turvotus. Siihen auttaa ylös nouseminen (!) ja liikunta, Myös jalkapöydät ovat turvoksissa, pitää oikeasti miettiä mitkä kengät laittaa jalkaan että niillä jaksaa kävellä ja olla. Pitää muistaa laittaa tukisukat mahdollisimman usein jalkaan vaikkei pääasiallinen puristus ole kuin sääriosassa sukkaa.
Muuten olo on kuitenkin levollinen, perhevalmennukset on käyty ja kävimme maanantaina vielä jklässä tourutuvalla kuulemassa synnytyksen lääkkeellisestä ja lääkkeettömästä kivunlievityksestä. Varsinaisesti uutta tietoa ei minulle henk.koht. tullut mutta kertausta ei näistäkään asioista voi liikaa tulla.
Vauvalle on jo melkein kaikki valmiina, vielä pitää jotain vaatteita ja kankaita pestä mutta luulen että loput tavarat saa hankittua sitten kun tietää mitä oikesti tarvitsee eli kun vauva on jo syntynyt. Sairaalakassia olen jo pakkaillut ja listannut kaiken oletettavasti tarvittavan ylös, mitä evääksi onkin se kinkkisin kysymys!
keskiviikko 11. lokakuuta 2017
Rv 31+4
Raskausviikko 32 meneillään: Sain eilen muhevan haavan käteeni kun törttöilin töissä: jäykkäkouristusrokotteen olen saanut aikavälillä 2010-212, epäilen siis eniten vuotta 2011. Täytyy yrittää olla huolellisempi, muisti alkaa vähän pätkimään välillä mikä kuulunee raskauteen muutenkin, mutta että motoriikkakin on alkanut heikentyä... Nyt alan muutenkin huomaamaan kaikenlaisia kolotuksia, kädet ja niska puutuvat ja kipeytyvät öisin ja alaselkää sekä nivusia alkaa särkemään jos seisoo kauan paikoillaan. Joskus koiraa ulkoiluttaessa lähden turhan rivaskasti liikkeelle mistä kohtu kyllä sitten heti huomauttaa, on pakko hidastaa tahtia. Viimeiset kaksi viikkoa olen heräillyt öisin enkä ole enää saanut unta. Valvon pari-kolme tuntia ja sitten taas uni maistuu. Tästä tosin aiheutuu se että väsyttää pitkin päivää enemmän kuin normaalisti. Kehon valmistautumista tulevaan kai tämäkin.
Töissä väki on kysellyt miten meillä (kahdella) menee, olenko saanut nukuttua, potkiiko vauva jne. Kaiken arkisen aherruksen ohella kysymykset vähän yllättävät mutta toisaalta tuntuvat kivoilta. Kun on tottunut jo että lähinnä neuvolassa terkkari ja äiti kysyvät vointia.
Olin viikonloppuna äidin kanssa Turussa siskon luona, kiva reissu mutta kyllä olin väsynyt ja huomasin olevani melko kärttyinen edellisestä johtuen. Lauantaihin sisältyi sekä kirjamessut, ikea-visiitti kuin vielä prisma-kierros. Sunnuntaina tulimme mummun kautta kotiin, hän nukkuu öisin myös huonosti (kuten minä) ja oli edellisyönä maannut valveilla ja miettinyt syököhän tuo meidän koira vauvan sitten.. Vakuuttelin että tällaista tuskin tapahtuu.
Nyt viikolla olen pessyt jo vauvanvaatteita, silitänyt harsoja ja asetellut niitä jo lipastoon. Yllättävän paljon on housuja ja potkujahousuja vaikka en niitä ole tietoisesti hamstrannutkaan. Huomenna on neuvola ja vyöhyketerapia, saan lisää kestovaippoja jos M niitä muistaa tällä kertaa tuoda :)
Töissä väki on kysellyt miten meillä (kahdella) menee, olenko saanut nukuttua, potkiiko vauva jne. Kaiken arkisen aherruksen ohella kysymykset vähän yllättävät mutta toisaalta tuntuvat kivoilta. Kun on tottunut jo että lähinnä neuvolassa terkkari ja äiti kysyvät vointia.
Olin viikonloppuna äidin kanssa Turussa siskon luona, kiva reissu mutta kyllä olin väsynyt ja huomasin olevani melko kärttyinen edellisestä johtuen. Lauantaihin sisältyi sekä kirjamessut, ikea-visiitti kuin vielä prisma-kierros. Sunnuntaina tulimme mummun kautta kotiin, hän nukkuu öisin myös huonosti (kuten minä) ja oli edellisyönä maannut valveilla ja miettinyt syököhän tuo meidän koira vauvan sitten.. Vakuuttelin että tällaista tuskin tapahtuu.
Nyt viikolla olen pessyt jo vauvanvaatteita, silitänyt harsoja ja asetellut niitä jo lipastoon. Yllättävän paljon on housuja ja potkujahousuja vaikka en niitä ole tietoisesti hamstrannutkaan. Huomenna on neuvola ja vyöhyketerapia, saan lisää kestovaippoja jos M niitä muistaa tällä kertaa tuoda :)
maanantai 2. lokakuuta 2017
Rv 30+1
Raskausviikko 31 meneillään: Olo on hyvä, maha kasvaa mutta ei mitään jättiharppauksia toistaiseksi. Kaikki itkettää ja pienetkin asiat muuttuvat dramaattisiksi. Kävin viikonloppuna sauvakävelemässä kun mies oli jo ulkoiluttanut koiran ja itselle tuli olo että on päästävä ulos. Oletin että pääsen ehkä 100m kunnes alkaa alavatsaa särkemään ja rakkoa juilimaan mutta ei, muksu painoi kyllä pari kertaa rakkoa ikävästi mutta muuten olo oli mainio! Eikä tehnyt edes tiukkaa, ajattelin että en voi pitää ns. normaalia tahtia yllä vaan pitää pysähtyä hengittämään etten pyörtyisi tms. Posotin menemään ns. salmen ympäri 25min, koiran kanssa kiertäessä aikaa menisi vähintään 10min enemmän. Eli melkoisen hyvässä kunnossa olen vielä, onneksi.
Selällään ja vatsallaan en pysty juurikaan enää edes makaamaan, kyljellään nukkuminenkin vaatii lisätyynyn mutta muuten olen nukkunut suht hyvin. Olemme kuitenkin nukkuneet jo pari viikkoa eri huoneissa miehen kanssa, näin molemmat saavat nukuttua kunnolla. (Minä mekastan, laulan, nauran ja muuten vain häiriköin, mies kuorsaa) Muutamana yönä olen herännyt n.klo.4 enkä ole enää oikein saanut unta. Parin tunnin hohhailun jälkeen olen kuitenkin nukahtanut ja nukkunut vähintään kymmeneen asti :D Tämä liittynee loppuraskauteen, keho ja mieli valmistautuu öisiin herätyksiin ja valvomiseen.
Syksy on täällä, ollut jo tovin mutta tänään tajusin sen kunnolla: Ensimmäinen syysmyrsky alkoi alkuillasta, tätä kirjoittaessa valot räppivät aina kun tuulee hieman kovempaa. Maa alkaa olla lehtien peitossa, osassa puita on vielä suurin osa lehdistä tallessa eli ihan vielä ei olla syksyn tuollapuolen. Olen alkanut odottaa jo joulua, toissaviikolla yövuorossa kuuntelin jo joululauluja ja luin joulublogeja. Yövuorot ovat vain hieman rankempia ja väsyttävämpiä kuin ei-raskaana ollessa, hassua on että oletin vauvan simahtavan loppuillasta mutta tuntui että mitä pidemmälle yö eteni, sitä pontevammin hän vatsassa elämöi! Näin siis ensimmäisessä yövuorossa, muut 4 vuoroa menivät vähän rauhallisemmissa merkeissä.
Ensiviikon perjantaina on jälleen neuvola ja isyydentunnustus eli myös mies tulee tällä kertaa mukaan. Radi-arvot ovat omasta mielestäni olleet ihan ok, hieman ne tietenkin heittelevät mutta rajojen alapuolella kuitenkin. Jännityksellä odotan mitä terkkari niistä sanoo ja mitä ovat jatkotoimenpiteet.
Viikonloppuna lähdemme äidin kanssa Turkuun siskoa moikkaamaan, tiedossa on ainakin kirjamessut, muu on vielä suunnitteluasteella...
Selällään ja vatsallaan en pysty juurikaan enää edes makaamaan, kyljellään nukkuminenkin vaatii lisätyynyn mutta muuten olen nukkunut suht hyvin. Olemme kuitenkin nukkuneet jo pari viikkoa eri huoneissa miehen kanssa, näin molemmat saavat nukuttua kunnolla. (Minä mekastan, laulan, nauran ja muuten vain häiriköin, mies kuorsaa) Muutamana yönä olen herännyt n.klo.4 enkä ole enää oikein saanut unta. Parin tunnin hohhailun jälkeen olen kuitenkin nukahtanut ja nukkunut vähintään kymmeneen asti :D Tämä liittynee loppuraskauteen, keho ja mieli valmistautuu öisiin herätyksiin ja valvomiseen.
Syksy on täällä, ollut jo tovin mutta tänään tajusin sen kunnolla: Ensimmäinen syysmyrsky alkoi alkuillasta, tätä kirjoittaessa valot räppivät aina kun tuulee hieman kovempaa. Maa alkaa olla lehtien peitossa, osassa puita on vielä suurin osa lehdistä tallessa eli ihan vielä ei olla syksyn tuollapuolen. Olen alkanut odottaa jo joulua, toissaviikolla yövuorossa kuuntelin jo joululauluja ja luin joulublogeja. Yövuorot ovat vain hieman rankempia ja väsyttävämpiä kuin ei-raskaana ollessa, hassua on että oletin vauvan simahtavan loppuillasta mutta tuntui että mitä pidemmälle yö eteni, sitä pontevammin hän vatsassa elämöi! Näin siis ensimmäisessä yövuorossa, muut 4 vuoroa menivät vähän rauhallisemmissa merkeissä.
Ensiviikon perjantaina on jälleen neuvola ja isyydentunnustus eli myös mies tulee tällä kertaa mukaan. Radi-arvot ovat omasta mielestäni olleet ihan ok, hieman ne tietenkin heittelevät mutta rajojen alapuolella kuitenkin. Jännityksellä odotan mitä terkkari niistä sanoo ja mitä ovat jatkotoimenpiteet.
Viikonloppuna lähdemme äidin kanssa Turkuun siskoa moikkaamaan, tiedossa on ainakin kirjamessut, muu on vielä suunnitteluasteella...
perjantai 15. syyskuuta 2017
Rv 27+5
Melkein 70% raskaudesta takana! Rv 28 menossa hyvää vauhtia ja olo alkaa olemaankin sellainen että tietää jonkun kasvavan mahassa. Varsinkin iltaisin maha heiluu puolelta toiselle, kirjaa lukiessa unohtuu millä rivillä olinkaan menossa kun muksu muksii mahaa vasten olevan kirjan melkein kumoon. Tällä viikolla on tullut myös uusia tuntemuksia: Tutuiksi tullut ajoittainen painon tunne ja kohdun kovettuminen eli ilmeisesti kivuttomat supistukset ovat muuttuneet hieman, tuntuu että koko maha tippuu ja ikäänkuin paisuu. En ole varma onko tuntemus vauvasta ja sen liikkeistä johtuvaa vai onko ne vain uudenlaisia supistustuntemuksia. Kivuttomia mutta hyvin epämiellyttäviä kokemuksia saattaa tulla useamman kerran päivässä, jolloin olen pyrkinyt istahtamaan alas ja rauhoittumaan.
Viikko sitten perjantaina oli neuvolalääkäri: Mukava vanhempi mieslääkäri teki sisätutkimuksen ja mittasi kohdun koon sekä vauvan sykkeen, joka oli 145-150. Paikat ovat normisti kiinni ja kohtu kasvaa keskikäyrällä. Viimeinen kommentti ennen ovesta poistumista olikin että ihan normaali raskaudenkulku. Ainut vain että pari viikkoa sitten tehty sokerirasitus koitui kohtalokseni, paastorajan ollessa 5,3 meitsillä se oli huimat 5,5.
Ennen neuvoalääkärille menoa kävin nopeasti terkkarilla pissaamassa purkkiin, punnituksessa, verenpaineen- ja hemoglobiinin mittauksesssa. Painoa ei ole tullut kuin kilo lisää, verenpaine oli ok mutta hemo oli tippunut 130 ->105 eli rautakuuri aloitettiin. Ostin ennen raskautta Vida-merkkisiä rautatabletteja, ovat suomessa valmistettuja joten uskalsin aloittaa rautakuurin niillä, ei viitsi jättää nurkkiin pyörimään ja ostaa lisää toista merkkiä apteekista. En olisi varmaan edes muistanut kysyä koko sokerirasituksen tuloksia, oletan että he neuvolassa soittavat kiireesti perään jos tuloksissa on jotain hälyyttävää. Sain kuitenkin lyhyen opastuksen kuinka syödä terveellisesti (!) ja verensokerimittarin ja siihen liittyvät tarvikkeet, 2-3krt viikossa tulee mittailla sokereita pitkin päivää seuraavaan neuvolakäyntiin asti (joka on kk päästä.)
Olen nyt kolmena päivänä mittailut sokereita ja muuten vaikuttaa hyvältä mutta aamun paastoarvot aiheuttavat päänvaivaa, meinaavat nimittäin olla vähän liian lähellä 5,5. Tästä varmaankin neuvolassa keskustelemme seuraavalla kerralla, jolloin on myös isyydentunnustus :D
Muutoin olo on hyvä, voisin syödä valtavia määriä eikä varsinaisesti väsytä normaalia enemmän. Aamuvuoron jälkeen päikkärit on pop mutta niin ne ovat olleet aina. Liikunnan suhteen pitäisi ryhdistäytyä, en ole käynyt salilla aikoihin ja koiranlenkitys on jäänyt miehen harteille koska tämä on ollut viimeiset 3 viikkoa kesälomalla. Toisaalta jos lähden oikein rivakasti kävelemään alkaa herkästi oikealta puolelta alavatsasta "repimään" eli ilmeisesti kiinnikkeet venyvät edelleen. Siihen ei auta kuin seisahtuminen ja hetken huilailu.
Vauvahankintoja on tullut tehtyä maltillisesti, pari viikkoa sitten ostin vauvanpesän, luulen että se saa riittää alkuun, en ole enää niin ehdoton että pitäisi saada pinnasänky. Kaikki äidiltä ja äitiyspakkauksesta (joka tuli viime viikolla!) saadut lakanat tosin taitavat melkein jäädä käyttämättä jos tyydymme vauvanpesään mutta katsotaan. Tein myös vauvanvaateinventaarion, selkeästi koosta 56-70cm löytyy nyt eniten vaatteita pienelle. Isoimmat hankinnat eli vaunut, hoitopöydän pehmuste ja vauvanpesä on siis hankittu ja vaatteita sekä kestovaippoja on paljon. (saan vielä lisää kestovaippoja vyöhyketerapeutiltani!)
Viikko sitten perjantaina oli neuvolalääkäri: Mukava vanhempi mieslääkäri teki sisätutkimuksen ja mittasi kohdun koon sekä vauvan sykkeen, joka oli 145-150. Paikat ovat normisti kiinni ja kohtu kasvaa keskikäyrällä. Viimeinen kommentti ennen ovesta poistumista olikin että ihan normaali raskaudenkulku. Ainut vain että pari viikkoa sitten tehty sokerirasitus koitui kohtalokseni, paastorajan ollessa 5,3 meitsillä se oli huimat 5,5.
Ennen neuvoalääkärille menoa kävin nopeasti terkkarilla pissaamassa purkkiin, punnituksessa, verenpaineen- ja hemoglobiinin mittauksesssa. Painoa ei ole tullut kuin kilo lisää, verenpaine oli ok mutta hemo oli tippunut 130 ->105 eli rautakuuri aloitettiin. Ostin ennen raskautta Vida-merkkisiä rautatabletteja, ovat suomessa valmistettuja joten uskalsin aloittaa rautakuurin niillä, ei viitsi jättää nurkkiin pyörimään ja ostaa lisää toista merkkiä apteekista. En olisi varmaan edes muistanut kysyä koko sokerirasituksen tuloksia, oletan että he neuvolassa soittavat kiireesti perään jos tuloksissa on jotain hälyyttävää. Sain kuitenkin lyhyen opastuksen kuinka syödä terveellisesti (!) ja verensokerimittarin ja siihen liittyvät tarvikkeet, 2-3krt viikossa tulee mittailla sokereita pitkin päivää seuraavaan neuvolakäyntiin asti (joka on kk päästä.)
Olen nyt kolmena päivänä mittailut sokereita ja muuten vaikuttaa hyvältä mutta aamun paastoarvot aiheuttavat päänvaivaa, meinaavat nimittäin olla vähän liian lähellä 5,5. Tästä varmaankin neuvolassa keskustelemme seuraavalla kerralla, jolloin on myös isyydentunnustus :D
Muutoin olo on hyvä, voisin syödä valtavia määriä eikä varsinaisesti väsytä normaalia enemmän. Aamuvuoron jälkeen päikkärit on pop mutta niin ne ovat olleet aina. Liikunnan suhteen pitäisi ryhdistäytyä, en ole käynyt salilla aikoihin ja koiranlenkitys on jäänyt miehen harteille koska tämä on ollut viimeiset 3 viikkoa kesälomalla. Toisaalta jos lähden oikein rivakasti kävelemään alkaa herkästi oikealta puolelta alavatsasta "repimään" eli ilmeisesti kiinnikkeet venyvät edelleen. Siihen ei auta kuin seisahtuminen ja hetken huilailu.
Vauvahankintoja on tullut tehtyä maltillisesti, pari viikkoa sitten ostin vauvanpesän, luulen että se saa riittää alkuun, en ole enää niin ehdoton että pitäisi saada pinnasänky. Kaikki äidiltä ja äitiyspakkauksesta (joka tuli viime viikolla!) saadut lakanat tosin taitavat melkein jäädä käyttämättä jos tyydymme vauvanpesään mutta katsotaan. Tein myös vauvanvaateinventaarion, selkeästi koosta 56-70cm löytyy nyt eniten vaatteita pienelle. Isoimmat hankinnat eli vaunut, hoitopöydän pehmuste ja vauvanpesä on siis hankittu ja vaatteita sekä kestovaippoja on paljon. (saan vielä lisää kestovaippoja vyöhyketerapeutiltani!)
lauantai 12. elokuuta 2017
Rv 24+0
Raskaus alkaa olemaan jo reippaammin yli puolen välin ja olo on oikein hyvä lukuunottamattaa lievää närästystä ja alkavaa iskiaskipua oikeassa jalassa ja pakarassa. Kävin perjantaina neuvolassa ja terkkarin ilme oli ikimuistoinen kun totesin että "takapuoleni ikäänkuin tippuu." Sain käskyn soittaa maanantaina fysioterapeutille. Muutoin neuvolakäynti oli melkolailla läpihuutojuttu, verenpaineet oli ok, painoa tullut hieman lisää mutta maltillisesti siihen nähden että ollaan jo viikoilla rv 23. Kohdunkorkeus oli 20cm mikä menee keskikäyrällä oikein mallikkaasti kuulemma ja vauva sykkeet löytyi heti (145), vekara vain liikuskeli (siirtyi doplerin alta pois) niin paljon että äänet hävisivät välillä.
Terkkari kysyikin erikseen tunnenko jo liikeet ja oli ilo kertoa että tässä istuessanikin tunnen kun hän myllää mahassa :) Vauvan liikeet noin yleisestikin ovat lisääntyneet ja hieman voimistuneet. Mitään megapotkuja en vielä ole tuntenut kuin pari kertaa.
Seuraava käyntikerta onkin sitten syyskuussa ja se on lääkärikäynti, hieman jo jännittää. Sokerirasitukseenkin sain käskyn varata ajan ja sainkin ajan paikalliseen labraan jo parin viikon päähän.
Kävimme eilen lauantaina hakemassa miehen kanssa pirkanmaalta yhdistelmävaunut + turvakaukalon sekä telakan autoon. Muhkean summanhan Stokken Trailz-vaunuista sai maksaa käytettynäkin (käytetty 4 kertaa :D) mutta laskeskelimme että summalla ei saisi uutena kuin rungon, vaunukopan ja ratasistuimen, turvakaukalo ja telakka maksaisi uutena kevyesti monta sataa lisää. Kävimme myös ikeassa kerta niin kauas tuli lähdettyä, kaurasuklaakeksien lisäksi mukaan tarttui yhtä ja toista kivaa vauvallekin. Esim. hoitopöydän pehmuste ja siihen suojakankankaita.
Olin niin väsynyt reissun jälkeen että otin iltapäivätorkut ja sillävälin mies oli kerinnyt facebookiin hehkuttamaan uusia vaunuja kuvan kera, nyt sitten tietää kaikki minun paksuuntumistilastani :D
Olin ajatellut asian tulevan julki vasta vauvan synnyttyä mutta käy se näinkin, kiva vain jos mieskin on jo näin innoissaan :)
Terkkari kysyikin erikseen tunnenko jo liikeet ja oli ilo kertoa että tässä istuessanikin tunnen kun hän myllää mahassa :) Vauvan liikeet noin yleisestikin ovat lisääntyneet ja hieman voimistuneet. Mitään megapotkuja en vielä ole tuntenut kuin pari kertaa.
Seuraava käyntikerta onkin sitten syyskuussa ja se on lääkärikäynti, hieman jo jännittää. Sokerirasitukseenkin sain käskyn varata ajan ja sainkin ajan paikalliseen labraan jo parin viikon päähän.
Kävimme eilen lauantaina hakemassa miehen kanssa pirkanmaalta yhdistelmävaunut + turvakaukalon sekä telakan autoon. Muhkean summanhan Stokken Trailz-vaunuista sai maksaa käytettynäkin (käytetty 4 kertaa :D) mutta laskeskelimme että summalla ei saisi uutena kuin rungon, vaunukopan ja ratasistuimen, turvakaukalo ja telakka maksaisi uutena kevyesti monta sataa lisää. Kävimme myös ikeassa kerta niin kauas tuli lähdettyä, kaurasuklaakeksien lisäksi mukaan tarttui yhtä ja toista kivaa vauvallekin. Esim. hoitopöydän pehmuste ja siihen suojakankankaita.
Olin niin väsynyt reissun jälkeen että otin iltapäivätorkut ja sillävälin mies oli kerinnyt facebookiin hehkuttamaan uusia vaunuja kuvan kera, nyt sitten tietää kaikki minun paksuuntumistilastani :D
Olin ajatellut asian tulevan julki vasta vauvan synnyttyä mutta käy se näinkin, kiva vain jos mieskin on jo näin innoissaan :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)