Raskausviikko 31 meneillään: Olo on hyvä, maha kasvaa mutta ei mitään jättiharppauksia toistaiseksi. Kaikki itkettää ja pienetkin asiat muuttuvat dramaattisiksi. Kävin viikonloppuna sauvakävelemässä kun mies oli jo ulkoiluttanut koiran ja itselle tuli olo että on päästävä ulos. Oletin että pääsen ehkä 100m kunnes alkaa alavatsaa särkemään ja rakkoa juilimaan mutta ei, muksu painoi kyllä pari kertaa rakkoa ikävästi mutta muuten olo oli mainio! Eikä tehnyt edes tiukkaa, ajattelin että en voi pitää ns. normaalia tahtia yllä vaan pitää pysähtyä hengittämään etten pyörtyisi tms. Posotin menemään ns. salmen ympäri 25min, koiran kanssa kiertäessä aikaa menisi vähintään 10min enemmän. Eli melkoisen hyvässä kunnossa olen vielä, onneksi.
Selällään ja vatsallaan en pysty juurikaan enää edes makaamaan, kyljellään nukkuminenkin vaatii lisätyynyn mutta muuten olen nukkunut suht hyvin. Olemme kuitenkin nukkuneet jo pari viikkoa eri huoneissa miehen kanssa, näin molemmat saavat nukuttua kunnolla. (Minä mekastan, laulan, nauran ja muuten vain häiriköin, mies kuorsaa) Muutamana yönä olen herännyt n.klo.4 enkä ole enää oikein saanut unta. Parin tunnin hohhailun jälkeen olen kuitenkin nukahtanut ja nukkunut vähintään kymmeneen asti :D Tämä liittynee loppuraskauteen, keho ja mieli valmistautuu öisiin herätyksiin ja valvomiseen.
Syksy on täällä, ollut jo tovin mutta tänään tajusin sen kunnolla: Ensimmäinen syysmyrsky alkoi alkuillasta, tätä kirjoittaessa valot räppivät aina kun tuulee hieman kovempaa. Maa alkaa olla lehtien peitossa, osassa puita on vielä suurin osa lehdistä tallessa eli ihan vielä ei olla syksyn tuollapuolen. Olen alkanut odottaa jo joulua, toissaviikolla yövuorossa kuuntelin jo joululauluja ja luin joulublogeja. Yövuorot ovat vain hieman rankempia ja väsyttävämpiä kuin ei-raskaana ollessa, hassua on että oletin vauvan simahtavan loppuillasta mutta tuntui että mitä pidemmälle yö eteni, sitä pontevammin hän vatsassa elämöi! Näin siis ensimmäisessä yövuorossa, muut 4 vuoroa menivät vähän rauhallisemmissa merkeissä.
Ensiviikon perjantaina on jälleen neuvola ja isyydentunnustus eli myös mies tulee tällä kertaa mukaan. Radi-arvot ovat omasta mielestäni olleet ihan ok, hieman ne tietenkin heittelevät mutta rajojen alapuolella kuitenkin. Jännityksellä odotan mitä terkkari niistä sanoo ja mitä ovat jatkotoimenpiteet.
Viikonloppuna lähdemme äidin kanssa Turkuun siskoa moikkaamaan, tiedossa on ainakin kirjamessut, muu on vielä suunnitteluasteella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti