Rv 37+2

Eilen kävimme taas Gravidassa, edellisellä neuvolakerralla kun terkkari mittasi kohtuni yläkäyrän yläpuolella kulkevaksi jolloin epäilys isosta vauvasta heräsi. Ensin minua makuutettiin käyrillä hyvä tovi ja muksu jumppasi oman sykkeensä tahtiin, sitten mitattiin verenpaine peräti 4 kertaa koska luvut olivat minun arvoikseni korkeita. Mittaustilannetta ei auttanut se että laite piti ennen ja jälkeen pilipali-ääntä mikä oli suunnattoman ahdistavaa. Tai sitten paineet ovat oikeasti korkeat, vaikka tunnistinkin itsessäni kevyen ahdistuksen koko sairaalakäynnin ajan, pelotti josko vauvasta löytyykin jotain vikaa.

Ennen lääkärin ultratutkimusta sain mitata itse pissasta sokerit ja proteiinit, sangen yksikertainen toimitus. Lääkäri ei tosin kysynyt tulosta (puhdas pissa) enkä muistanut sitä hänelle sanoa. Ultrassa muksu oli edelleen pää alaspäin ja painoarvioksi kirjattiin n.3kg eli ihan normaalisti kasvanut vauva mahassani pyörii. Oltaisiin saatu 4D-kuva vauvan kasvoista mutta hän piti kättä kasvojen edessä (kyllä olisi sellainenkin kuva kelvannut)  joten huumorintajuinen lääkäri tarkensi kuvaa muksun haaroväliin ja näin ollen meillä on nyt kiristyskuva lapsen teiniaikaa ajatellen hänen sukukalleuksistaan :D

Kaikenkaikkiaan hieman turha reissu mutta pääsipä näkemään pikku-ukkoa vielä ruudulta ennen h-hetkeä. Yritän tänään muistaa soittaa neuvolaan ja siirtää tämän viikon aikaa, koska ei kuulemma tarvitse kahteen kertaan käydä samoja kokeita ja näytteitä ottamassa.

Vklna kävimme äidin kanssa Tampereella kädentaidot-messuilla, selvisin ihmeen hyvin eikä tarvinnut kuin kerran pysähtyä istumaan hetkeksi kun tuntui että maha tippuu lattialle minä hetkenä hyvänsä. Ruuhkat sekä auto- että narikkajonossa olivat valtavat mutta itse messut olivat huippuhyvät, kuitenkin oma olo oli sen verran tärkeä ettei kauheasti harmita vaikka jäi toinen isommista halleista käymättä läpi kunnolla. Ostoksin kuitenkin kaiken mitä ajattelinkin, monta pötköä lastenvaatekankaita ja jokunen lankavyyhti, sekä tietenkin herkkuja ja mausteita deli-osastolta.

Olimme messuilla jo perjantaina ja samana iltana tulin takaisin kotiin. Vatsani oli kuulemma suurentunut jo yhden yän aikana ja täytyy myöntää että viikonlopun aikana maha kyllä tuntuukin hieman pingottuneen taas hieman enemmän.

Oloni on ollut hyvä, marraskuu tekee työtään ja pimeys tuntuu oleva läsnä kaikenaikaa, koiraakaan ei huvita mennä ulos. Se on vaihtelee linnoitustaan sohvan ja sängyn välillä, ruokakin maistuu huonosti. Itseäni ei pimeys haittaa kun ei tarvitse töihin mennä ja pakolliset menot sovinkin mahdollisuuksien mukaan vasta iltapäiville. Öisin herään kuitenkin edelleen 2-6 välillä tukalaan oloon (pissahätä) sekä käsien tai olkapään puutumiseen ja kipuun. Kädet ovat heti herätessäni aivan turvoksissa enkä saa varsinkaan oikeaa kättä kunnolla nyrkkiin. Myös jalkaterät turvottelevat mutta onneksi lähinnä iltaisin.

Muksu pyörii mahassa säännöllisesti, pönkää pyllyään ylämahaani kohti ja hikkailee välillä. Liian äkkinäisiä liikkeitä ei parane tehdä, muuten iskee liitoskivut ja muutamana aamuna olenkin karjunut kun tuntuu että toinen jalka irtoaa nivusesta minä hetkenä hyvänsä. Myös turhan reipas liikkeellelähtö lenkillä saa aikaan sukkapuikkokipuja joten täytyy aina muistuttaa itseään siitä että nyt mamma hieman rauhallisemmin.

Rv 35 + 3

Eli raskausviikko 36 meneillään. Ensimmäinen äitiyslomaviikko! Kerroin asukkaille töissä vasta perjantaina että kyseessä on viimeinen työpäiväni ja että tulen ensi syksynä taas töihin (mikäli talossa asukkaita vielä on, huonoja uutisia on kuultu syksyn mittaan liian usean asukkaan kohdalla) Osa asukkaista oli asiasta jo perillä mutta muutamalle tuli raskausuutinen aivan yllätyksenä, "sinä kun olet aina ollut pullea" mutta kuten työkaverien kanssa on asiasta puhuttu niin täytyy olla sokea ettei raskauttani ole voinut olla huomaamatta :D

Tänään oli taas neuvola jossa mm. katsottiin muksun tarjonta ja pää edellähän hän on sieltä tulossa kuten jo tiesinkin. Verenpaine oli hiukan noussut, samoin hg (110) mutta käsien turvotuksesta ja lisääntyneestä hikoilusta johtuen se saattaa olla korkeampikin mikä on vain hyvä asia. Painoa on tullut myös melkein 3kg (!!!) mutta terkka laittoi sen turvotuksen piikkiin kun sanoin että kotivaaka näyttää kyllä yli kilon vähemmän. 101,3kg -> 104,5kg merkattiin kuitenkin neuvolakorttiin.

Kohtu on  n.3cm keskikäyrän yläpuolella (35cm) eli terkka laittoi lähetteen gravidaan painoarvioon ja samalla katsotaan minkä kokoinen lantioni on eli mahtuuko muksu syntymään alakautta. Nyt vain odottelen soittoa gravidasta, kirje tuskin kerkeää tulemaan koska saan ajan tod.näk jo ensi viikolle.

Vointi on muuten edelleen hyvä, iltaa kohti maha painaa jo aikalailla, esim. koiraa illalla lenkittäessä huomaan kävelyn olevan jo hieman lyllertävää enkä viitsisi kauheasti iltaisin kumarrella koska maha ei hirveästi jousta enää. N.3 viikkoa riesanani on ollut myös yöheräilyt eli herään 2-4 aikaa yöllä enkä saa pariin tuntiin unta, tämä häiritsee verensokerin paastomittauksia koska 2h valvomisen aikana kerkeää aina tulemaan nälkä. Terkka sanoi että periaatteessa 4h riittää paastomittaukseen eli voisin ottaa paastoarvon jo silloin yöllä, toki pitää laittaa maininta lyhyestä paastosta. Hän muuten kehui sokeriarvojani, yksi raja-arvo oli tullut aamupalan jälkeen mutta se ei kuulemma haitannut.

Yökukkumisen lisäksi vaivaksi on ilmaantunut öinen käsien puutuminen, hermokivut ja turvotus. Siihen auttaa ylös nouseminen (!) ja liikunta, Myös jalkapöydät ovat turvoksissa, pitää oikeasti miettiä mitkä kengät laittaa jalkaan että niillä jaksaa kävellä ja olla. Pitää muistaa laittaa tukisukat mahdollisimman usein jalkaan vaikkei pääasiallinen puristus ole kuin sääriosassa sukkaa.

Muuten olo on kuitenkin levollinen, perhevalmennukset on käyty ja kävimme maanantaina vielä jklässä tourutuvalla kuulemassa synnytyksen lääkkeellisestä ja lääkkeettömästä kivunlievityksestä. Varsinaisesti uutta tietoa ei minulle henk.koht. tullut mutta kertausta ei näistäkään asioista voi liikaa tulla.

Vauvalle on jo melkein kaikki valmiina, vielä pitää jotain vaatteita ja kankaita pestä mutta luulen että loput tavarat saa hankittua sitten kun tietää mitä oikesti tarvitsee eli kun vauva on jo syntynyt. Sairaalakassia olen jo pakkaillut ja listannut kaiken oletettavasti tarvittavan ylös, mitä evääksi onkin se kinkkisin kysymys!