Tapasimme mieheni kanssa noin puolitoista vuotta sitten. Kaikki kävi aika nopeasti sillä muutimme aikalailla tasan vuosi sitten toukokuussa yhteen ja kesäkuussa jätimme ehkäisyn pois. Nopesti kun laskeskelee niin "tulee jos on tullakseen"- vauvan alkuun saattaminen kesti 10 kuukautta. Olen kai hieman outo vauvakuumeilija sillä eniten stressasin ja mietin lisääntymistouhuja aktiivisesti koko kesän ja alkusyksyn. Kun mitään ei tuntunut kuukausien myötä tapahtuvan, menkat jäi välillä pois syystä x eli ei tietoa ja alkoivat taas millon sattui, aloin rauhoittumaan. Tuntui että nyt pitää oikeasti keskittyä johonkin muuhun kuin jatkuvaan valkovuodon koostumuksen määrittelemiseen.
Tammi-helmikuussa aloitin kevyen laihduttamisen ja "terveyskuurin" eli 5:2-dieetin. Laihduin maaliskuuhun mennessä 5kg ja olo oli kertakaikkiaan upea. Kun löysin itselleni toimivan paastopäiväruokailu-systeemin joka päti myös kolmivuorotyössäni, oli aika voittajaolo. Voin kuvitella jatkavani 5:2-dieettiä myös myöhemmin raskauden jälkeen. Raskausaikana (eikä varmaan imetysaikanakaan) ei suositella mitään dieettejä joten jätin paastoilut jo heti raskaustestin näyttäessä plussaa. Olisi toisaalta ollut aika karua paastoilla väkipakolla kun vieläkin on päiviä kun kaikki yököttää ja suuhun päätyy vain ruokia jotka eivät ylenmäärin aiheuta pahaa oloa: Lähinnä siis hedelmiä ja kylmiä juomia (Jääteetä: iso kannu täyteen vettä ja reilu 2rkl maustettua vihreää teetä sekaan sitten yön yli kylmähaudutus jääkaapissa, parasta janojuomaa ikinä!)
Aloin käymään myös uudestaan vyöhyketerapiassa. Vyöhyketerapeuttini on aivan käsittämättömän upea ihminen. En vielä maaliskuussa uskaltanut ääneen sanoa vauvahaaveistani mutta hän osasi lukea rivienvälistä mitä haluan ja kun hän sanoi sen ääneen "Niin siis sinä toivot lasta?" -pystyin puhumaan hänelle avoimesti aiheesta. Hänen innoitamanaan kävin myös yksityisellä gynekologilla keskustelemassa aiheesta ja ultrauttamassa kohtuni, koska parin vuoden takainen endometrioositutkimus kummitteli koko ajan mielessäni: "Jos siellä ei olekaan kaikki kunnossa/munanjohtimet on tukossa/ koko kohtu on aivan täynnä endometrioomaa/kohdun tilalla onkin kivekset jne."
Mutta mitä vielä, kaikki osat paikoillaan ja paikka kaikilla. Totesi että laihduttaa saa edelleen rauhallisesti ja pikkuhiljaa. Suositteli kokeilemaan ovulaatiotikkuja ja käymään verikokeissa terveyskeskuksen kautta jotta tiedettäisiin enemmän hormonitoiminnastani. Verikokeisiin asti en koskaan päässyt sillä varaamani aika oli kahden päivän päästä plussauspäivästä joten peruin ajan hyvillä mielin. Joskus käy siis näinkin, jälkikäteen ajatellen koko gynekäynti oli turha mutta toisaalta mistäs sen tietää jos tieto siitää että kaikki on kunnossa onkin auttanut siinä, että raskauduin näinkin nopeasti.
Kerkesin käymään vyöhyketerapiassakin vain kaksi kertaa, terapeuttini ei hoida ensimmäisen kolmanneksen aikaan ketään eli palaan astialle vasta kesäkuussa. Vyöhyketerapiankin (ja häneltä saamani keskusteluavun) osallisuutta mietin myöskin raskautumiseen. Mistään en voi olla varma, mahdollisia avustavia tekijöitä on monta: Keskustelu sekä gynen että vyöhyketerapeutin kanssa, jälkimmäisen hoidot, ensimmäisen tekemä ultraäänitutkimus, laihtuminen, yleisesti kohentunut olotila edelliseen liittyen, kevät, hormoonit jnejnejne....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti